Suurta tyydytystä ja samalla tiettyä haikeutta tuntien rullasimme tiistaina kello viiden aikoihin Trelleborgin keskustaan. Maisemat olivat matkan aikana muutuneet vahvasti, mutta eriyisesti viimeiset 80 kilometriä näyttivät meille Ruotsin jota emme ennen olleet nähnneet. Lopputtomat keltaiset pellot kohtasivat katseemme minne tahansa päämme käänsimmekään. Maisemaa maustoi siellä täällä seisova mahtava tammi. Muuta metsää ei ollut. Tuuli oli puuttuvan metsän takia kokemuksemme mukaan erityisen kova. Meidän onneksemme sen suunta vaihteli, ja ei näin ollen ollut pelkästään vastainen. (Asia josta Kaisa on vahvasti eri mieltä!)
Olimme selvittäneet yhden suurista etapeistamme - takanamme oli nyt noin 800 kilometriä ruotsalaista maantietä. Itämeren rannalla seisoessamme läsnä oli myös tiettyä hermostuneisuutta. Miten tästä eteenpäin? Ruotsi oli kuitenkin tuttu ja turvallinen, mutta nyt edessämme avautuisi Euroopan manner koko suuruudessaan.
Yövyimme edullisessa Night Stop -nimisessä motelissa alle kilometrin satamasta. Huone oli siistihkö, ja sängyt jopa valmiiksi pedatut. Yöuni ei kuitenkaan tarjonnut sitä lepoa, mitä siltä odotimme. Minä olin hermostunut pyöristämme jotka viettivät yönsä ulkona, Kaisan mieltä painoi mahdolliset erehdykset joita olimme tehneet byrokratian suhteen. Oliko meillä kaikki vaadittavat paperit jotta pääsisimme lautalle? Miten majapaikat Saksassa saisi järjestettyä? Ja olisiko nettiyhteykisä saatavilla?
Kääntelimme ja vääntelimme puolihorroksessa heräten useaan otteeseen, ennen kuin armollinen herätyskello soi 5.45. Istumme juuri nyt keskellä Itämerta, suuntana Saksan pohjoisin saari Rügen ja sen satamakaupunki Sassnitz. Sää on aurinkoinen. Ja viereisellä penkillä Kaisa on vihdoin saanut unenpäästä kiinni.
No comments:
Post a Comment