Hylkäsimme iltapäivällä Cykelspåretin, tai oikeastaan jo aikaisemmin. Spåretilla kertyy kilometrejä valtavasti idyllisiä pikkuteitä nuohotessa, ja meihin iski kärsimättömyys. Sitä paitsi jouduimme jo pari kertaa improvisoimaan uuden reitin, koska Spåret ohjasi meidät karmealle karkealle soratielle.
Seurasimme Spåretia Västervikiin asti, mutta ajaen isolla E22-tiellä, jota oppaassa nimenomaisesti kiellettiin ajamasta. Huomasimme pärjäävämme varsin hyvin autojen kanssa. Pitkillä pätkillä pientareet ovat niin leveät, että niillä mahtuu ajamaan vierekkäin, mikä on pikkuteilläkin harvinaista luksusta!
Västervikistä ostimme Etelä-Ruotsin kartan ja käännyimme sisämaahan. Tarkoitus on oikaista reippaasti rannikkoa kiertävään Spåretiin verrattuna ja päästä nopeammin Trelleborgiin, josta lautta vie meidät Saksaan. Isommilla teille kilometrejä alkoikin kertyä ihan eri tahtiin, mutta jäimme kaipaamaan yhtä Spåretin ominaisuutta: tasaisuutta. Rannikolta on saatu kiivetä aika lailla sisämaahan tullessa! Onneksi mäet ovat loivia.
(Västervik olikin muuten ihan oikea kaupunki, oli ihmisiä ja vilinää! Kuvassa hienoja puuveneitä satamassa.)
No comments:
Post a Comment