Pyöräretkeilijän pakkaus on tunnetusti pyrittävä pitämään kevyenä. Kaikki tavarat, jotka kokee tärkeiksi, muistuttavat olemassaolostaan jokaisessa ylämäessä, ja halu keventää kuormaa elää vahvana.
On kuitenkin sellaisia pieniä ylellisyyksiä joita ilman en matkaan lähtisi. Yksi niistä on kirja. Korkeavuorenkadulla sijaistevasta antikvariaatista ennen Helsingistä lähtöäni hankkima kirja Piin elämä päättyi eilen. Koskettava ja kaunis tarina vei mennessään, niin ettei minusta aina aamiaispöydässäkään ollut seurustelijaksi.
Kirja on tarina haaksirikon uhriksi joutuneesta Pii Patelistä, joka vietää kuukausia Tyynellä valtamerellä ajelehtien pelastuslautalla jonka hän jakaa bengalintiikerin kanssa. Kirjailija kuvailee hienovireisesti sitä epätoivoa ja elämänhalua, jotka kumpuavat elämän ollessa uhattuna. Kirja on vähäeleinen ja melankolinen eikä turvaudu missään vaiheessa tyhjiin erikoistehosteisiin. Se on totuudenmukainen ja samalla kysyy meilä mikä loppujen lopuksi onkaan totta.
Suuret sanat kirja-arvioissa ovat jokapäiväistä heinää, mutta sen voin rehellisesti sanoa, että tämän kirjan vetäminen peräkärryssämme on asia jota en todellakaan kadu! Ja jopa luettuna pidän sitä sullottuna laukunpohjalla.
No comments:
Post a Comment