Tähän asti Saksa on ollut lituskainen kuin Skåne ikään, ja muutenkin hämmentävän samanlainen: peltoja, tuulimyllyjä, maalaiskyliä, sieviä taloja. Mutta tänään viimeisen tauon jälkeen kaikki muuttui. Olimme toki jo päivän mittaan huomanneet tien kohoilevan lievästi, mutta Königslutterin kaupungin jälkeen maastoi oli aivan toista kuin se, johon olimme tottuneet.
Matkaa yöpaikkaan oli enää reilu kymmenen kilometriä, nälkä näversi vatsaa ja väsy painoi jalkoja. Tie sukelsi kauniiseen varjoisan viileään metsään, ja alkoi nousta loivasti. Ja nousta. Ja nousta. Ja nousta. Seitsemän kilometrin jälkeen käännyimme majapaikkaamme kohti, ja totesimme koko pätkän siihen asti olleen pelkkää mäkeä. Ei toki norjalaista pystysuoraa seinää, mutta selvää ylämäkeä kuitenkin.
Pienen lisänousun jälkeen pääsimme laskettelemaan vastaavasti alaspäin, ja totesimme lähestyneemme mäkeä oikeasta suunnasta, lasku kun oli paljon nousua jyrkempi. Kädet jarruttamisesta krampissa hivuttauduimme alas kylään, äimistelimme maisemaa ja kauhistelimme horisontissa kohoavia vuoria. Perille päästyämme kaivoimme äkkiä kartan esiin ja aloimme tutkia, miten ne joet täällä virtaavatkaan. Huomenna suuntaamme suorinta tietä laaksoon...
No comments:
Post a Comment