Müslitauollamme pienessä Dannenbergin kylässä Christina lyöttäytyi seuraamme ison Tammen alla. Ilo oli minulle sitäkin suurempi, kun ilmeni että hän puhui myös erittäin hyvin englantia. Asia joka minun kohdallani tekee kommunikaation "ich habe einen riesen hunger" huomattavasti helpommaksi.
Neiti oli kiinnittänyt huomionsa koko Saksan kattavaan karttaan, jota itsekseni tutkin. Nauraen hän sanoi että matkaa taitaa olla jonkin verran jäljellä, kun mittakaava on niinkin suuri. Kerroin ettei edes Saksa riittäisi, vaan että lopullinen kohde olisi vielä paljon etelämpänä.
Jutustellessamme hän kertoi alueesta, jossa olimme. Ilmeni, että alueelle oli suunniteltu suurta ydinjätevarastoa. Syy tähän oli, että alue sijaitsi juuri entisen Itä-Saksan ja Länsi-Saksan raja-alueilla, ja politikot olivat ilmeisesti ajatelleet että "vihollisen" takapihalle dumppaaminen ei suututtaisi ketään.
Päättäjät eivät kuitenkaan olleet ottaneet huomioon ärsytettyä saksalaista aktivistia. Meille nimittäin selvisi että iso joukko aktivisteja ja taiteilijoita oli muuttanut alueelle juuri vastustaakseen tätä isoista lähikaupungeista kuten Berliinistä, Hampurista ja Hannoverista. Täällä ollaan ilmeisesti valmiita tekemään isojakin uhrauksia sen eteen mihin uskotaan. Pelkällä nettiadressilla ei täällä pitkälle pötki. Itse Christina oli erikoistunut luonnosta löytyvien syötävien kasvien etsimiseen ja tutkimiseen.
Nauraen uusi ystävämme kertoi että nyt on hyvä paikka kokea saksa joka ei ole pelkkää sauerkrauttia. Meidät kutsuttiin muun muassa valokuvanäyttelyyn, kunnia josta meidän valitettavasti oli kieltäydyttävä. (Olimme niin hikisiä ja likaisia, että häpeä olisi ollut liian suuri...)
No comments:
Post a Comment