Pakko se on myöntää: tyngät eivät ole olleet ihan tyytyväiset siihen, miten niitä on kohdeltu kuluneen kuukauden aikana. Ne pitävät kyllä kovasti pyöräilystä, siinähän saa hikoilla ja reuhtoa sydämensä kyllyydestä suurimman painon kuitenkin levätessä takamuksen eikä jalkojen päällä. Mutta neljän viikon pyöräily Keski-Euroopan helteessä on pikkuisen eri asia kuin leppoisa puolentoista tunnin polkaisu kotoa mökille Porvoon saaristoon. Tyngän päät näyttävät kilpikonnan selältä, ja polvitaipeet punottavat kuin paviaanin pylly.
Tynkiä on yritetty lepytellä monin tavoin: lämpimillä suihkuilla, rasvaamalla, kylmillä limutölkeilä viilentämällä, leikkaamalla reikiä sukkiin paineen keventämiseksi, ilmakylvyillä iltaisin. Mutta kaikkein paras lepytyskeino taitaa olla yksinkertaisesti: vähemmän pyöräilyä ja enemmän makoilua. Siispä pari seuraavaa päivää Kaisa köllii mahallaan ilman jalkoja kuin ylimittainen saimaannorppa rantakalliolla. Aktiivilomalta pyörän selässä on siirrytty saumattomasti passiivilomalle kirjan ja suklaalevyn seuraan. Ei mitenkään epämiellyttävä olomuoto tämäkään...
No comments:
Post a Comment