Minkälainen paha ja tunteeton ihminen perustaa kansainvälisen pyöräreitin, tekee siitä kartan ja nettisivut, asvaltoi tiet, kiinnittää niille kyltit, ja sitten yhtäkkiä hylkää pyöräilijä paran ranskalaiskaupungin laidalle ilman kyltin kylttiä?
Seurasimme aamupäivän Eurovelo 6 -reittiä, jonka eilen tapaamamme ystävällinen saksalaisnainen vinkkasi. (Itse asiassa kiitos vinkistä kuuluu niille neljälle saksalaisherralle, joiden kanssa eilen poljimme, koska he alun perin alkoivat turista maannaisensa kanssa reittivaihtoehdoista.) Naisella oli reitistä karttakin, mutta hän vakuutti sen olevan helppo seurata, ja että karttoja kyllä saisi turisti-infoista.
Mulhousen tursiti-infossa ei ollut moista karttaa, mutta lähdimme kuitenkin seuraamaan reittiä, koska sille oli hyvät kyltit ja kanavan rantaa kulkevaa reittiä on muutenkin helppo mennä: pitä vain kanavan näkyvissä. Rullasimme hyvää vauhtia Montbeliardiin asti, keskinopeus kahdenkympin tienoilla. Montbeliardiin tullessa oli tietöitä, ja jouduimme improvisoimaan melkoisesti löytääksemme takaisin reitille. Olimme innoissamme nähdessämme taas tutut kyltit, ja yhdessä niistä seuraavan kohteemme nimen, L'Isle-sur-le-Doubs.
Mutta seuraava kyltti ei ollutkaan niin innostava: Kaisan tulkinnan mukaan siinä luki, että nyt kyltit loppuvat väliaikaisesti. Vähän ikävän paikan ranskalaiset olivat valinneet kyltityksen lopettamiselle, sillä juuri sillä kohdalla kanavan vierusta ei enää voinutkaan seurata niin kuin aikaisemmin, vaan piti siirtyä kauemmas. Sitä paitsi kanavan lisäksi kuvioissa oli nyt Doubs-joki.
Seuraavat tunnit yritimme ystävällisten ranskalaisten neuvojen avulla löytää reitin, ja päädyimme milloin pellolle, milloin saviselle metsätielle. Yksi maastopyöräilijä oikein ohjasi meidät reitin äärelle, mutta kun asvalttitie ensin muuttui hiekaksi, sitten soran betonin halkeilleeksi sekoitukseksi ja sitten nurmikoksi emme kapeilla renkaillamme kerta kaikkiaan pystyneet jatkamaan sillä. Meille jäi hyvin epäselväksi, oliko tämä todella osa reittiä, vai olimmeko vain eksyksissä.
Luovutimme lopulta ja siirryimme ajamaan autotielle, joka sentään oli asvaltoitu. Tie kulki sekin melko lähellä jokea, ja yhdessä alamäessä Leka alkoi vimmatusti viittilöidä joen toiselle puolelle. Ylitimme remontin alla olevan sillan, laskeuduimme jokivarteen - ja ihme oli tapahtunut! Eurovelo-kyltti nökötti viattomana silmiemme edessä. Loppumatkan saimme taas nauttia tasaisesta asvaltista ja jokimaisemasta. Ilmeisesti reitillä on oma tahto: se ilmestyy vasta, kun matkailija on valmis...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment