Kolmen omalla tavallaan melko askeettisen viikon jälkeen olimme valmiita pitämään vapaapäivän. Pyörämatkalla päivät alkavat pian rutiineiltaan muistuttaa toisiaan: herätys aamulla seitsämän-puoli kahdeksan aikoihin. Aamupesu, tavaroiden pakkaaminen ja pikainen aamiainen. Sekä reitin tarkistus. Ja lähtö. (Jokaisena aamuna jännittäen yhtä paljon sitä, minne tie vie ja mitä matka tuo tullessaan.)
Ensimmäiset tunnit pyörän päällä ovat yleensä hiukan tahmeita. Takapuolet yrittävät totutella kohtaloonsa, ja mieli esittää jo tutuksi käynneet vastalauseensa. Muutaman tunnin jälkeen odottaa lounas, joka monesti sijoittuu jonkin vapaasti valitun marketin pihalle koostuen pääsääntöisesti ravitsevasta ja nälän poissa pitävästä müslistä. Ja sitten taas tien päälle. Kunnes noin sadan kilometrin jälkeen päivän kohde alkaa häämöttää.
Illalla päivällinen, jonka koostumus riippuu siitä, onko käytössä keittiötä vai ei. Jota seuraa muutma hetki vapaa-aikaa, ennen kuin unimaa alkaa kutsua luokseen.
Näihin tuttuihin rutiineihin on helppo tuudittautua - ne tarjoavat tietyn turvan ja selkeyden kun muuten eletään melko poikkeuksillisissa oloissa. Pieninkin poikkeus näihin tuntuu ehti suurelta häiriötekijältä. Mutta samalla elää kuitenkin toive vapaammaasta olotilasta.
Tämän jo yhden päivän "loma" tarjoaa. On rauhoittavaa herätä ilman kellon hälytystä, ja sitä seuraavaa tehokkuuden tarvetta. Voi rauhassa makoilla hetken sängyssä, lukea muutama sivun kirjaa ja miettiä mitä tekisi päivän aikana.
Päivämme Strasbourgissa on ollut erittäin antoisa. Olen ostanut kolme kirjaa.(Englanninkielisiä kirjoja kun ei liiemmin ole muuten matkalla ollut tarjolla. Kyse ei ole siitä etten olisi niitä etsinyt. Kysyessäni niitä paikallisessa kirjakaupassa Sontrassa myyjä katsoi minua huvittuneen oloisena ja naurahti, että heillä ei ole mitään paitsi saksaksi.)
Olemme syöneet hyvin. Ja olemme katselleet ihmisiä ja arkkitehtuuria.
Mutta loma on loma vain silloin kun sitä edeltää ja seuraa arki. Joka astuu voimaan huomenna kello seitsemän kun herätyskello soi.
No comments:
Post a Comment