Aamupäivällä rullailimme hassun Rhin- ja Rhône -joet yhdistävän kanavan vartta muutaman kymmenen kilometriä. Hassun siitä teki kapeus, moottoriveneet mahtuivat juuri ja juuri portteihin, joilla veden korkeutta säädettiin. Hassua oli myös paikallaan olevan veden samean vihreä väri, josta meille tuli mieleen Charlie and the Chocolate Factory -leffan suklaajoet. Tämä olisi voinut olla se joki, jossa virtaa Vihreiden kuulien taikinaa. Tai ehkä jotain vihreää tutisevaa hyytelöä?
Kolmas hassu ja pyöräilijää viihdyttävä asia olivat kanavaan parkkeeratut iloisenväriset proomut, joista suuri osa taisi nykyään olla kesämökki- eikä veneilykäytössä. Harvemmin nimittäin kai merelle lähdetään aluksella, jonka kannella on puutarhakalusteita, kukkaruukkuja ja vaatteidenkuivausteline. Leka tuhahteli mokomille merilehmille, Kaisa taas vanhana maakrapuna piti ajatusta veneestä, jolla ei koskaan lähdetä pois satamasta, kerrassaan sympaattisena.
Kartasta tiirailimme huoltoasemaa, joita pyöräreitin varrella on ollut harvakseltaan. Lähdimme polkemaan kohti yhtä, mutta kyllästyimme matkan varrella ja menimmekin aitoon maalaisautokorjaamoon, jossa leppoisa mustasorminen mies täytti Kaisan lötköt renkaat. Totesimme, että yhtä hyvä palvelua emme ikinä olisi saaneet modernilla huoltoasemalla, joka on ensisijaisesti ruokakauppa/ravintola.
No comments:
Post a Comment