Ei, Kaisa ei ole joutunut keskiaikaiseen vankityrmään, vaan pyörämme yöksi turvaan autotalliin. Hotellit ovat olleet kovin avuliaita pyytäessämme saada laittaa pyörät jonnekin pois kadulta, kaikkialla paikka on järjestynyt helposti. Tässä tallissa yöpyi myös kolme muuta pyörää, kahden omistajaa emme tavanneet, mutta kolmanteen Leka törmäsi aamulla mennessään hakemaan juomapullojamme täytettäväksi. Ranskalaismies puhui hyvää englantia (!) ja kertoi hänkin olevansa menossa etelään, noin sata kilometriä päivässä.
Leka mainitsi, että Lyonissa meille oli tullut tunne, että olimme nyt tulleet etelään. Miekkonen kertoi, että Lyonia yleisesti pidetään Pohjois- ja Etelä-Ranskan rajana, eli intuitiomme oli osunut oikeaan! Itse hän oli huvittanut joskus pikku tytärtään vaihtamalla Lyoniin menevässä autotunnelissa pohjoisesta eteläiseen aksenttiin, ja tytär oli ollut täysin vakuuttunut siitä, että tunnelissa sijaitsi maaginen etelän ja pohjoisen raja.
Itse emme ole tietenkään huomanneet aksenteissa mitään eroa, samalla tavalla pitää aina pinnistellä ymmärtääkseen mitä kummaa ranskalaiset sanovatkaan. Kaisalla oli Alsacessa ideana ehdottaa kaksikielisille paikallisille, että hän saisi puhua heille ranskaa, mutta he vastaisivat saksaksi. Kaisan mielestä ranskaa on nimittäin helpompi puhua kuin ymmärtää, ja saksan kanssa taas on toisin päin.
No comments:
Post a Comment