Oikotiemme osoittautui vallan hyväksi, viisaat ranskalaiset olivat sittenkin osanneet vetää tien vuorten välistä eikä niiden yli. Vain yksi hirmuinen ylämäki sai Kaisan turvautumaan taluttamiseen (joka muuten on jyrkässä mäessä vain 2 km/h hitaampaa ja paljon kevyempää kuin polkeminen, mutta tietysti nolompaa), muuten hikoilimme kiltisti polkimien päällä jokaisen nyppylän yli.
Välillä tien reunus oli mukavan sileä ja leveä, välillä taas jouduimme autojen puolelle viivaa, koska reuna oli sortunut tai asvaltti surkeaa. Ranskalaiset ovat kuitenkin tottuneita pyöräilijöihin ja suhtautuvat meihin suurella kärsivällisyydellä. Tarkasti ovat seuranneet Tour de Francea ja tietävät, että välillä suuret urheilusankarit joutuvat polkemaan ajotiellä. :)
No comments:
Post a Comment