Aamulla olin jo valmis heittämään kartan metsään ja ajamaan loppumatkan pelkkien autoteiden kylttien mukaan, kun Eurovelo 6-reitti heti ensimmäisessä risteyksessä jätti meidän tyhjän päälle. Mutta seistessäni tien vieressä kiroamassa mokomaa kärrypolkua viereemme ilmestyi ranskalainen herrasmies, maantiepyörän päällä hänkin, ja tiedusteli, etsimmekö mahdollisesti pyöräreittiä Besanconiin. Ilmeni, että tämä monsieur oli seurannut meitä jo muutaman sata metriä ja huomannut meidän ajavan pieleen, ja tuli tarjoamaan apuaan.
Hyppäsimme pyörien selkään, teimme tutuksi tulleen U-käännöksen, ja palasimme takaisin risteykseen, jossa emme olleet huomanneet reitin kääntyvän (koska siinä ei ollut minkäänlaista kylttiä). Vaikka kyltti olisi ollut paikallaan, emme silti ehkä olisi tälle tielle uskaltautuneet, koska se oli katkaistu aidoilla, joiden takana oli viitisenkymmentä hevosta. Monsieur pyöräilijä selitti meille, että käynnissä oli paikallinen hevoskilpailu (näyttely?) ja pyörätietä oli hiukan vaikea löytää, koska sille piti mennä hevoslauman läpi. Talutimme siis pyöriä muutaman sata metriä kavioeläinten joukossa, ja monsieur näytti meille luksussileällä alvaltilla päällystetyn tiemme. Suurkiitos!
Vajaan 40 kilometrin matka Besanconiin oli vastauulta lukuunottamatta unelmareitti: hyvin kyltitetty, helppo seurata, enimmäkseen tasainen ja huikeiden maisemien ympäröimä. Ankein mielin vaihdoimme Besanconin jälkeen autotielle, jolla rekat suihkivat vähän väliä ohitsemme ja iltapäivän alkulämmittelynä oli 7 km pitkä ylämäki. Mutta kun reitti jatkoi Atlantille, ja me olemme menossa Välimerelle...
Loppumatkaa varten olen muuten löytänyt Googlella Rhone-jokea Lyonista etelään seuraavan pyöräreitin, odotettavissa on siis taas uusi ranskalainen viha-rakkaussuhde... :)
No comments:
Post a Comment