Je ne regrette rien

"No, kannattiko?" kysyi Lekan äiti (joka ei voi ymmärtää, miksi joku hikoilee kuukauden pyörän päällä, kun senkin ajan voisi istua sohvalla syömässä suklaata). Annamme Edith Piafin vastata puolestamme. Kiitos kovasti kaikille blogin lukijoille ja erityisesti sitä kommentoineille!

Kevyt ja kettera

Leka kokeli aamulla pyorailya ilman 25 kilon laukkua ja 10 kilon perakarrya. Pyora oli kuin varsa kevatlaitumella: kevyt, kiikkera ja helposti kiihtyva. Mieli tekee jo kovasti lenkille talla varustuksella! (Kaisa sen sijaan makaa onnellisena sisalla mahallaan nena kirjassa.)

Ei, tama ei ole Sipoo.

Taman maiseman takia kannatti hikoilla! Kyseessa on Villefranche Nizzan naapurissa, teimme sinne sunnuntairetken eilen. Mutta miksi olemme taas pyorailleet paikkaan, jossa on veret seisauttavia ylamakia? Kaisan mielesta seuraava pyorareissu voisi suuntautua Hollantiin, se on mittasuhteiltaan ja topografialtaan tiettavasti varsin miellyttava...

Tassa meressa Kaisakin voi uida

Viime vuonna vain Leka uskaltautui pulikoimaan pyorareissun paatteeksi Jaameressa, talla kertaa Kaisakin paatti pulahtaa. Vesihan on norppien luonnollinen elementti. :)
(Tyngat muuten tykkasivat kovasti suolavedesta ja auringosta ja alkavat olla taas hyvassa kunnossa. Myos Nizzan vaatekaupoissa kiertelyn tiedetaan olevan hyvaksi ruumiille ja mielelle.)

Before & after

Lose weight super fast! In only four weeks, by biking only seven hours a day, you can lose as much as two kilos! Your friends will hardly recognize the new you! Order your bike now and start today!

Suuri maa, pieni tynkä

Pakko se on myöntää: tyngät eivät ole olleet ihan tyytyväiset siihen, miten niitä on kohdeltu kuluneen kuukauden aikana. Ne pitävät kyllä kovasti pyöräilystä, siinähän saa hikoilla ja reuhtoa sydämensä kyllyydestä suurimman painon kuitenkin levätessä takamuksen eikä jalkojen päällä. Mutta neljän viikon pyöräily Keski-Euroopan helteessä on pikkuisen eri asia kuin leppoisa puolentoista tunnin polkaisu kotoa mökille Porvoon saaristoon. Tyngän päät näyttävät kilpikonnan selältä, ja polvitaipeet punottavat kuin paviaanin pylly.

Tynkiä on yritetty lepytellä monin tavoin: lämpimillä suihkuilla, rasvaamalla, kylmillä limutölkeilä viilentämällä, leikkaamalla reikiä sukkiin paineen keventämiseksi, ilmakylvyillä iltaisin. Mutta kaikkein paras lepytyskeino taitaa olla yksinkertaisesti: vähemmän pyöräilyä ja enemmän makoilua. Siispä pari seuraavaa päivää Kaisa köllii mahallaan ilman jalkoja kuin ylimittainen saimaannorppa rantakalliolla. Aktiivilomalta pyörän selässä on siirrytty saumattomasti passiivilomalle kirjan ja suklaalevyn seuraan. Ei mitenkään epämiellyttävä olomuoto tämäkään...

Kaisan varustenurkka: Vaatteet

Viime kesänä oivalsin, että kuvissa näyttää kivalta, kun on vuorotellen punainen, vihreä ja sininen paita, mutta niiden peseminen erikseen on ärsyttävää. Siispä julistin ennen lähtöä, että mukaan otetaan vain sellaisia vaatteita, jotka voi kaikki pestä sekaisin. Joko mustia tai tummia tai sellaisia, joilla ei ole väliä.

Ei kestänyt kuitenkaan viittä minuuttiakaan, ennen kuin päätös oli kumottu. Leka katsoi surullisen spanielin katseella ja sanoi, että niin kovin mielellään tahtoisi mukaan jonkun kivan pyöräilyasun, vaikkapa valkoisen Francais des Jeuxin, joka sopisi niin hyvin matkan kohteeseenkin... Minulla ei ole minkäänlaista vastustuskykyä spanielikatseelle, joten mukaan lähti myös valkopyykkiä.

Yllättävän monessa pikkuhotellissa, bed & breakfastissa ja retkeilymajassa oli pesukone, ja saimme ne mustat ja kirjavat kunnolla puhtaiksi aina muutaman päivän välein. En nimittäin osaa käsipyykkiä pestä sellaisella tarmolla, että pari päivää käytössä olleen järkyttävän hajuiset pyöräilyvaatteet tulisivat oikeasti hyvöntuoksuisiksi ja raikkaiksi. (Niin, kauhea totuus on, että reissussa ei viitsi joka päivä ottaa puhtaita vaatteita, koska ne kuitenkin hikoaisivat puolessa tunnissa läpimäriksi. Meillä on ollut tapana mennä aina kaksi päivää samoilla haisuleilla.)

Mutta valkoisten pesu oli siis aina pieni lisäprojekti, koska myöhään illalla perille tullessa kahden koneellisen pyörittäminen ja kuivaaminen on aina hankalampaa kuin yhden. Helpommalla pääsette, jos hankitte omalle spanielillenne ajoissa ennen reissua sellaisen lempiasun, jonka voi pestä kirjavan peruspyykin seassa!

Lopuksi vinkki turhamaisille: Jos ei halua mainostaa pyöräilysaavutuksiaan vahvoilla rusketusrajoilla, kannattaa valita helteiseen reissuun hihaton paita. Lekan ylävartalo on tällä hetkellä varsin koominen näky: vitivalkoinen rintakehä ja olkapät, jotka hihansuun kohdalla muuttuvat kuin veitsellä leikaten ruskeaksi paahtuneeksi.

Kaisa ja klassikko

Ei, me emme asu Negrescossa, mutta kun mietimme, mikä on Nizzan tärkein maamerkki, se tuli ensimmäisenä mieleemme. (Ja sijaitsi mukavasti reittimme varrella.) Kaisa polkee rantabulevardilla viimeisiä kilometrejä mljoonan ranskalaisen pyöräilijän, rullaluistelijan, koiranulkoiluttajan, pyörätaksin, lastenvaunujen työntäjän ja muuten vaan kävelijän seassa. Nopeus ei päätä huimannut, mutta kaikki muu kyllä!

Luotettava ja kuvaustaitoinen herra

Klassinen turistimokahan on antaa kameransa jollekin ohikulkijalle ja pyytä ottamaan kuva koko perheestä. Seuraava ohjelmanumero onkin sitten seurata, miten tämä ohikulkija pinkoo tiehensä kamera hyppysissään. Emme kuitenkaan voineet vastustaa kiusausta, vaan pysäytimme luotettavan ja arvokkaan näköisen herrasmiehen Nizzan rantabulevardilla. Pakkohan meidän oli saada todistusaineistoa siitä, että olemme oikeasti täällä!

Biitsi

Leka nauttii jääkylmästä limusta juomapullojemme ällöttävän lämpimän urheilujuoman sijaan Golfe-Juanissa, Nizza häämöttää jo melkein Antibesin niemen takana. Yhtäkkiä huomasimme pyöräilevämme keskellä rantalomaparatiisia (vai painajaista?): ihmisiä kaikkialla, liikenne täydessä etelä-eurooppalaisessa kaaoksessa, auringonpaahdetta, rantaleluja, bikinejä ja turkoosi meri. Aikamoinen muutos verrattuna sateiseen Ruotsiin ja Saksan loputtomiin viljapeltoihin!

Kaisan nörttinurkka, päivä 31

Reitti: Frejus-Le Trayas-Cannes-Antibes-Nizza
Matka: 78,39 km
Keskinopeus: 16,5 km/h
Sää: Aurinkoista, myötätuulta paitsi viimeiset 10 km vastatuulta, ihan periaatteesta :)
Sijainti perillä: N43.41.733' E07.16.999'

Perillä!

Meterologicos met Paula

For those out there who don't ride a bike or do it in safe contained environments of spinning classes it usually comes as a surprise how much wind affects progress.

Like yesterday - we were practicaly pedaling like mad even downhill, and seemed to make little progress. And at terrible speed. The reason for this was all too apparent: a head wind blowing so hard I think it uprooted some trees down the road. It really takes the joy out of riding, when each meter is a struggle against a mightier force with unyielding power.

So when you cant beat them, you might want to go tactical. Even with my very limited French (I basically know that escargots are snails, and that I won't eat anything containing oeufs either) I still could make out the weather forcast in a paper left lying of the bar table. Mainly because it was an info graphic with ony numbers and arrows. No need for advanced grammar here.

What I learned was that yesterday the wind was, as stated, a head wind of 30 km/h. Which is plenty, I assure you. But that the next day (which would be today) it would be 20 km/h, this time in a direction in our favor. So a decision was made; no need to continue struggling, but cut the day short, and wait for fairer winds.

And so it came to pass. We had a hefty tail wind for the entire day. Climbing even steep hills felt like nothing. It was like an invisible hand pushed us over every ascent. And in the down hills we were forced to hold cramp-like on to our brakes, so that we wouldn't drive off the road, the speed we were going.

Yesterday we did some 75 km, but it felt like twice that. Today we did 120 km, and it felt like half of it. Same bikes, same drivers, different conditions. Makes all the difference. And in case you don't believe me, just try it yourself. You'll be amazed how much something you really can's see affects your life.

Kaisan nörttinurkka, päivä 30

Reitti: Aix-en-Provence-St-Maximin-Brignoles-Vidauban-Le Muy-Frejus
Matka: 123,33 km
Keskinopeus: 20,4 km/h
Sää: Myötätuuli, aurinkoista
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 2 63 kcal
Sijainti perillä: N43.26.282' E06.44.879'

Pohjoisesta etelään vai etelästä pohjoiseen?

Pyöräreissua ensi kesäksi suunnittelevien kannattaa miettiä tarkkaan ilmansuuntia. Kahden reissun kokemuksella uskaltaa jo sanoa, että tuuli ihan oikeasti kesällä puhaltaa etelästä pohjoiseen, joten jos reissun suuntaa etelään päin saa vastaansa erittäin todennäköisesti puhuria.

Mutta toisaalta: reissu etelään on yksinkertaisesti paljon jännempi. Maisemat muuttuvat eksoottisiksi, ilma lämpenee, tien vierestä voi ostaa ihanan makeita persikoita matkaevääksi, saa harjoitella kymmenen vuotta sitten koulussa opiskeltuja kieliä...

Joku ehdotti meille, että olisi kannattanut mennä junalla Nizzaan ja pyöräillä sieltä kotiin suopeampien tuuliolosuhteiden takaamiseksi. Mutta kotiin päin pyöräily on ajatuksena jotenkin ankea, koko matka varmaan tuntuisi siltä kuin olisi lennolla takaisin ihanalta lomalta, tietäen kotona odottavan vain pyykkiä, tiskiä ja siivousta yms. kärsimystä.

Ja sitä paitsi tänään meillä oli myötätuuli. Joten olemme tyytyväisiä matkan suuntaan.

Niin lähellä jo!

Nizza näkyi tänään kylteissä jo moneen kertaan, ja Kaisan täytti kärsimättömyys. Moottoritietä olisimme hurauttaneet sinne parissa hassussa tunnissa sen sijaan, että hikoilemme pari kokonaista päivää pyörän selässä! Mutta liftaaminen kahden pyörän ja kärryn kanssa olisi sen verran hankalaa, että jatkamme vielä lihasvoimin.

Noille huipuille ei kiivetty

Oikotiemme osoittautui vallan hyväksi, viisaat ranskalaiset olivat sittenkin osanneet vetää tien vuorten välistä eikä niiden yli. Vain yksi hirmuinen ylämäki sai Kaisan turvautumaan taluttamiseen (joka muuten on jyrkässä mäessä vain 2 km/h hitaampaa ja paljon kevyempää kuin polkeminen, mutta tietysti nolompaa), muuten hikoilimme kiltisti polkimien päällä jokaisen nyppylän yli.

Välillä tien reunus oli mukavan sileä ja leveä, välillä taas jouduimme autojen puolelle viivaa, koska reuna oli sortunut tai asvaltti surkeaa. Ranskalaiset ovat kuitenkin tottuneita pyöräilijöihin ja suhtautuvat meihin suurella kärsivällisyydellä. Tarkasti ovat seuranneet Tour de Francea ja tietävät, että välillä suuret urheilusankarit joutuvat polkemaan ajotiellä. :)

Kaisan nörttinurkka, päivä 29

Reitti: Avignon-Orgon-Senas-St-Cannat-Aix-en-Provence
Matka: 78,39 km
Keskinopeus: 17,0 km/h
Sää: Puolipilvistä, kova vastatuuli
Kalorinkulutus (Kaisa): 1 909 kcal
Sijainti perillä: N43.31.619' E05.27.135'

Tästä vain rullataan 228 km, ei siinä sen kummempaa

Emme tohtineet toivoa näkevämme tätä kylttiä vielä tänään, mutta siinä se on: Nizza on oikeasti olemassa ja sijaitsee tämän tien päässä! Jihuu!

Olemme pitkällisen pähkäilyn ja jahkailun tuloksena päättäneet, ettemme menekään rantatietä Marseillesta vaan suorempaa tietä Aix-en-Provencesta Frejusiin ja sieltä rantaa pitkin Nizzaan. Voi olla, että muutumme tämän päätöksen myötä huomenna pyöräilijöistä vuorikiipeilijöiksi, mutta reitti on merkittävästi lyhempi.

Ihana Provence

Romanttinen lounas pienen provencelaisen kylän keskustan tuntumassa. Paikallisen Bistron (huoltoaseman myymälä) valikoimasta päädyimme appelsiinmehutölkkeihin. Pääruoaksi tarjoiltiin hevosmüsliä lämpimän iskukuumennetun maidon kera. Jälkiruokana omena ja muutama pistaasipähkinä.

Ilmassa väreilevä Välimeren tunnelma on käsin kosketeltavaa.

Kaisan nörttinurkka, päivä 28

Reitti: Rochemaure-Viviers-Pont-st-Esprit-Bagnols-sur-Ceze-Avignon
Matka: 89,84 km
Keskinopeus: 18,7 km/h
Sää: Kaatosadekuuroja
Kalorinkulutus (Kaisa): 1 907 kcal
Sijainti perillä: N43.56.636' E04.47.873'

Tip tip tip

Sateessa pyöräilyssä on oma tunnelmansa. Se on tietysti epämiellyttävää, kukapa tahtoisi tuntea veden valuvan selkä pitkin alas housuihin ja tiirailla maailmaa huurtuneiden, märkien lasien läpi. Mutta samalla siinä on jotenkin erityisen keskittynyt pyöräilyyn, mieli lakkaa jauhamasta kaikkia muita asioita. Sateessa vain puskee määrätietoisesti eteenpäin, eikä mieti, onko sauvakävely oikeastaan sittenkin mukavampaa kuin pyöräily ja olisiko pitänyt ostaa evääksi päärynöitä eikä omenoita. Jotenkin vapauttava olo. Märkyyden huomaa kunnolla vasta pysähtyessä, niin kauan kuin pysyy pyörän päällä se ei loppujen lopuksi haittaa.

Ensimmäisen kuuron aikana meillä oli tänään evästauko, toisen alussa menimme ensin suojaan, mutta totesimme sitten, ettemme voi jäädä koko päiväksi värjöttelemään pikkukylän porttikäytävään. Hyppäsimme satulaan ja annoimme veden piiskata. Välillä saimme kuivatella auringossakin, Avignoniin tullessamme sade oli taas täydessä vauhdissa. Mutta silloin se ei enää haitannut, koska olimme jo märkiä.

Lopuksi on huomautettava, että sadetta on erityisen mukava ajatella, kun istuu lämpimän suihkun jälkeen hotellihuoneen puhtaalla ja kuivalla sängyllä. :)

Ranskalainen vastaan skandinaavinen logiikka

Avignonissa on yksi kasvisravintola. Mitä tekee sen omistaja, kun koittaa elokuu, ranskalaisten lomakuukausi, jolloin kaupunkiin vyöryy turisteja niin, että kaduilla ei tahdo mahtua kävelemään? Hän laittaa ravintolan kiinni ja ikkunaan lapun, jossa hän kertoo palaavansa takaisin kuun lopulla. Tämä ranskalainen riippumattomuus ei tahtonut mahtua meidän skandinaavisiin kalloihimme, joten kävimme oikein oven takana tarkistamassa, onko ravintola todella kiinni. Ja kiinni se oli. Kuvassa Kaisa etsii tietä toiseen syöttölään, jonka omistajan aukioloaikapolitiikka muistutti enemmän suomalaista.

Missä on Mr. Burns?

Tällainen näky kohtasi meidät eilen jossain Valencen eteläpuolella. Simpsons-faneille tornin muoto on tuttu: Springfieldin ydinvoimala! Mutta voisiko se oikeasti olla ydinvoimala? Muutaman sadan metrin päässä yleisestä tiestä? Olimmekin ihmetelleet, miksi tuulimyllyjä ei täällä näy yhtä paljon kuin Saksassa ja Ruotsissa, mutta vastaus taitaa olla, että ranskalaisilla on erilaiset myllyt...

Kaisan nörttinurkka, päivä 27

Reitti: Vienne-Serrieres-Tournon-Cruas-Rochemaure
Matka: 128,04 km
Keskinopeus: 19,7 km/h
Sää: Aurinkoista, heikkoa vastatuulta (Kaisan mielestä) tai myötätuulta (Lekan ja kärryssämme olevan lipun mielestä)
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 686 kcal
Sijainti perillä: N44.35.001' E04.41.935'

Ovet lukossa

Tämä tyylikäs turisti-info oli auki sunnuntaina Serrieresin pikkukaupungissa, samoin kuin Cruasin info, josta illalla saimme oikein mainion Hotel Medievalin yhteystiedot Rochemauressa (vältyimme näin ylittämästä Rhonea, jonka länsipuolella tuntuu olevan leppoisampi liikenne).

Aamupäivällä myös jotkut supermarketit (ja tietysti leipomot) olivat auki, mutta iltapäivällä olivat kaikkien kauppojen ovet visusti lukossa ja avoinna vain ravintolat (paitsi ne, joiden ovessa oli lappu, että omistajat ovat elokuun lomalla). Tämäkin oli toki edistysaskel Saksaan verrattuna, koska siellä emme sunnuntaina löytäneet ensimäistäkään avoinna olevaa ruokakauppaa, vaikka lauantai-iltana jotkut saattoivat olla auki kymmeneen asti. Eikö sieltä illalta voisi muutaman tunnin siirtää sunnuntaille?

Olemme huonoja suunnittelemaan ostoksiamme etukäteen Suomessakin, saati sitten reissussa, kun kaikki ruoka pitää kiskoa lihasvoimin ja sen pitää kestää kymmenen tuntia suorassa auringonpaisteessa. Luulisin, että automatkalaisetkin mielummin joisivat kylmää mehua kuin takakontissa lämmennyttä. Mutta sitä saa vain sikakalliiseen hintaan kahviloista lasin kerrallaan. Onko ravintoloitsijoiden ja kahvinlanpitäjien poliittinen mahti niin suuri, että se estää kauppojen sunnuntaiaukiolon parhaana lomakautena? Vai onko taustalla jokin keskieurooppalainen perinne yhteisestä sunnuntaiateriasta ravintolassa? Kyllähän mekin menisimme mielellämme ravintolaan, jos siellä olisi tarjota meille jotain muuta kuin ranskiksia...

Viime kesänä Suomessa emme osanneet arvostaa sitä, että sunnuntaisinkin saimme kaupasta ruokaa niin paljon kuin jaksoimme kantaa. Nyt käymme nukkumaan gourmet-iltapalan jälkeen: leipää ilman voita, mysliä kädenlämpöisen maidon kanssa. Yäks. Onneksi huomenna on taas maanantai!

Pyörätkin nukkuivat hyvin

Ei, Kaisa ei ole joutunut keskiaikaiseen vankityrmään, vaan pyörämme yöksi turvaan autotalliin. Hotellit ovat olleet kovin avuliaita pyytäessämme saada laittaa pyörät jonnekin pois kadulta, kaikkialla paikka on järjestynyt helposti. Tässä tallissa yöpyi myös kolme muuta pyörää, kahden omistajaa emme tavanneet, mutta kolmanteen Leka törmäsi aamulla mennessään hakemaan juomapullojamme täytettäväksi. Ranskalaismies puhui hyvää englantia (!) ja kertoi hänkin olevansa menossa etelään, noin sata kilometriä päivässä.

Leka mainitsi, että Lyonissa meille oli tullut tunne, että olimme nyt tulleet etelään. Miekkonen kertoi, että Lyonia yleisesti pidetään Pohjois- ja Etelä-Ranskan rajana, eli intuitiomme oli osunut oikeaan! Itse hän oli huvittanut joskus pikku tytärtään vaihtamalla Lyoniin menevässä autotunnelissa pohjoisesta eteläiseen aksenttiin, ja tytär oli ollut täysin vakuuttunut siitä, että tunnelissa sijaitsi maaginen etelän ja pohjoisen raja.

Itse emme ole tietenkään huomanneet aksenteissa mitään eroa, samalla tavalla pitää aina pinnistellä ymmärtääkseen mitä kummaa ranskalaiset sanovatkaan. Kaisalla oli Alsacessa ideana ehdottaa kaksikielisille paikallisille, että hän saisi puhua heille ranskaa, mutta he vastaisivat saksaksi. Kaisan mielestä ranskaa on nimittäin helpompi puhua kuin ymmärtää, ja saksan kanssa taas on toisin päin.

Kivitalo kestää

Leka otti dramaattisen kuvan Viennen hotellihuoneemme ikkunasta. On huikeaa rullata sisään kylään, jonka pääkatu näyttää siltä, että samat talot ovat seisseet siinä saman näköisinä viimeiset viisisataa vuotta. Tukevat kivitalot seisovat vieri vieressä, ja vain liikennemerkit ja Boulangerie-kyltit paljastavat, että ne eivät kuulu historiallisen elokuvan lavasteisiin vaan jonkun arkipäivään. Niissä asuvat ranskalaiset varmaankin ovat parhaillaan lomamatkalla Porvoossa ottamassa valokuvia puutaloista... :)

Kaisan nörttinurkka, päivä 26

Reitti: Bourg-en-Bresse-Chalamont-Lyon-Givers-Vienne
Matka: 108,54 km
Keskinopeus: 18,6 km/h
Sää: Aurinkoista, myötätuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 143 kcal
Sijainti perillä: N45.31.498' E04.52.472'

Matkavinkki

Olimme hiukn pöllämystyneitä Lyoniin saapuessamme. Kaupunki taisi totta tosiaan olla vähän suurempi kuin Porvoo, mahdollisesti jopa suurempi kuin Tampere... Emme halunneet eksyä koko päiväksi kiertelemään sen kortteleita, mutta olisi kuitenkin mukava tunnustella hetki suurkaupungin tunnelmaa.

Pysäytin ohiajavan pyöräilijän, ja aloitin kysymällä: Missä me olemme nyt? (Perusasiat on hyvä saada kuntoon, ennen kuin tekee tarkempia tulevaisuudensuunnitelmia...) Innokas maastopyöräilevä herra näytti, että olimme keskustan laidalla, ja kysyi, minne halusimme. Osoitin Lyonin eteläpuolella olevaa Givorsin kaupunkia, josta meidän oli tarkoitus hankkia Rhone-pyöräopas. Sinne pitäisi ehtiä ennen kuutta, jolloin turisti-info sulkisi ovensa.

Kuinka ollakaan, Lyonin läpi kulkee aivan joen vartta maailman hienoin pyörätie, leveä ja selkeästi merkitty. Näkymä on uskomattoman hieno, suurkaupunki avautuu molemmin puolin ja joen yli kulkee tiuhaan siltoja. Saimme ohjeen huristella pyörätietä aina Pasteurin sillalle asti, josta pääsisimme Givorsin tielle. Silta löytyi aikanaan juuri niin kuin pitikin, ja pääsimme jatkamaan matkaa. (Neuvojamme pahoitteli kovasti, ettei voinut polkea koko matkaa sillalle kanssamme, vaan vain pyörätien alkuun asti. Hän arveli meidän ajavan niin kovaa, että hän ei pysyisi vauhdissa mukana.)

Jos joskus päädytte Lyoniin, pyöräreitti kannattaa ehdottomasti ajaa vaikka kaupunkipyörällä, joiden lainauspisteitä näkyi sen varrella vähän väliä! Ja jos näette tyylikkään valkohapsisen maastopyöräiljän, sanokaa terveisiä, että pääsimme Givorsiin hyvissä ajoin!

En man med en kopp kakao i handen

Cykelfärden erbjuder varierande dagar. De finns dagar då vinden viner och regnet piskar den olycklige resenärens trötta lekamen. Och så finns det dagar då man i lugn och ro avnjuter en kopp kakao i ett av de tusentals små caféerna som oundvikligen tillhör den franska gatubilden.

Afrikan savannilla

Yksinäinen apinanleipäpuu seisoo savannin keskellä tarjoten sen alla makaaville leijonille edes hiukan suojaa porottavan auringon säteiltä. Vain yksi pyöräilijä on uskaltautunut uhmaamaan keskipäivän helettä. Suuntana Addis Abeba, ennen kuin Afrikan musta yö laskeutuu. Jossain ulvoo hyeena.

Tauko kirkon portailla

En tunne arkitehtuuria kovinkaan hyvin. Näin on, vaikka sekä isoisäni ja hänen isänsä olivat arkkitehteja, joiden käden jälkiä voi vieläkin nähdä Helsingin katukuvassa. Osaan kyllä erottaa toisistaan funktionalismin ja goottilaisen tyylin. Mutta en paljoakaan enempää. Siksi en osaa asiantuntevasti selittää miksi, mutta niin se vain on, ranskalaiset kirkot ovat saksalaisia kauniimpia.

Tätä suurta havaintoa juhlistimme sitten syömällä iltapäivämüslimme erään ranskalaisen kirkon portailla, kellojen soidessa.

Suuri Muutos

Jostain syystä matkamme koki suuren henkisen muutoksen tämän päivän aikana. Sitä on vaikea selittää maantieteellisesti tai ilmastollisesti. Kokemustamme ei kykene mittaamaan tai verifioimaan empiirisesti, mutta tänään tiesimme yhden asian: olimme siirtyneet pohjoisesta etelään!

Meri

Navigoinnin ollessa monasti hiukan mutkikasta on mukava saada vahvistus siitä että on oikeilla jäljillä. Sitä riemua, jota kaksi asvalttiin maalattua sanaa meissä herätti on vaikea kuvailla. Neljättä viikkoa tien päällä, ja edessämme sanat La Mer, Meri, sekä nuoli joka osoitti eteenpäin.

Jätimme Lyonin pian taaksemme, rullatessamme sanojen viitoittamaan suuntaan. Täältä tullaan, Meri!

Helppoja ja vaikeita kilometrejä

On päiviä, kuten eilinen, jolloin jokaisen metrin eteen on taisteltava niin kuin etenemisessä olisi kyse elämästä tai kuolemasta. Päiviä, jolloin jokaista ylämäkeä seuraa vain uusi ylämäki. Jolloin vastatuuli pysäytää liikkeen heti kun lakkaa polkemasta. Päiviä, jonka kruunaa sade.

Ja sitten on tämän päivän kaltaisia päiviä. Päiviä jolloin kilometrit kertyvät kuin itsestään. Päiviä jolloin jokainen polkaisu on kuin unelma. Kauniit maisemat vaihtuvat tiuhaan, kaupungit seuraavat kyliä tarjoten mielekästä vaihtelua loputtomiin peltoihin. Istahdamme katukahvilaan kakaolle. Ja tapaamme ihmisiä, jotka osaavat antaa juuri oikeat neuvot siitä miten kannataa edetä.

Matkan mitta oli kummankin päivän aikana kuta kuinkin sama, mutta tunne siitä miten edettiin erosi kuin yö päivästä.

Kaisan nörttinurkka, päivä 25

Reitti: Poligny-Lons-le-Saunier-St-Julien-Bourg-en-Bresse
Matka: 103,73 km
Keskinopeus: 17,7 km/h
Sää: Puolipilvistä, sadekuuroja, vastatuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 022 kcal
Sijainti perillä: N46.13.145' E05.14.892'

Evästauko ilman juomaa

Tässä kahvilassa olisimme mieluusti nauttineet kaakaot sadekuuron jäljiltä kosteissa vaatteissamme, mutta vaikka kyltti sanoi "ouvert" niin ovi oli kiinni. Siispä tyydyimme järsimään kuivaa patonkia ja mehukasta omenaa ja jatkoimme matkaa. Ranskalaiset aukioloajat...

Varokaa villieläimiä

Tähänhän me jo Lapissa totuimme: nelijalkaisia karvaisia sarvipäitä tiellä. Mutta hetkinen, eiväthän ne ole poroja! Etelässä kaikki on toisin...

Pitäähän kalliita vaihteita saada käyttää!

Ajoimme aamupäivällä vähän liian isoa tietä, ja iltapäiväksi onneksi löysimme leppoisamman reitin. Kävimme sitä ennen pyöräkaupassa Lons-le-Saunierissa hankkimassa toisen pumpun ja vararenkaan Bob-kärryyn ja näyttämässä Kaisan vaihteita, jotka ovat kiukutelleet ylämäissä.

Vaihteet saatiin säädettyä ja hyvä niin, koska mäkiä oli todellakin edessä. Kaisa pääsi vihdoin käyttämään kevyintä eturatastaan, sitä Norjassa hyväksi havaittua, koska mäet olivat pitkiä ja rankkoja. Mutta ylämäkeä seuraa alamäki, ja aikamme puuskutettuamme huomasimme matkamittarin näyttävän 90 kilometriä, ja loppumatka Bourg-en-Bresseen olikin melkein pelkkää rullailua.

Avuliasta apua

Menin kysymään tietä hotellille ostoskärryjä työntävältä pariskunnalta, ja hetken kuluttua neuvojia oli kaksi lisää: kaikki halusivat osallistua keskusteluun hotellin sijainnista ja parhaasta reitistä sinne. Koppavista ja töykeistä ranskalaisista emme ole nähneet vilaustakaan, sen sijaan ihmiset ovat olleet valtavan avuliaita (vaikkakin myös pirun itsepäisiä).

Pariskunta ohjasi meidät lopulta autollaan hotellin pihaan, ja olivat tietysti innoissaan kuullessaan, mistä asti olimme pyörinemme tupsahtaneet heidän supermarkettinsa pihaan kyselemään tietä. Moni tunnistaa lippumme skandinaaviseksi, muttei ole varma, olemmeko ruotsalaisia vai norjalaisia. (En tahtoisi minäkään joutua arvailemaan, miltä vaikka Tsekin ja Kroatian liput näyttävät...)

Kaisan nörttinurkka, päivä 24

Reitti: Baume-les-Dames-Besancon-Quingey-Mouchard-Poligny
Matka: 103,19 km
Keskinopeus: 17,5 km/h
Sää: Aamupäivällä aurinkoinen, iltapäivällä sadetta, ehdimme ukkosen alta katon alle suojaan
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 461 kcal
Sijainti perillä: N46.50.699' E05.42.114'

Hyvästi Eurovelo!

Aamulla olin jo valmis heittämään kartan metsään ja ajamaan loppumatkan pelkkien autoteiden kylttien mukaan, kun Eurovelo 6-reitti heti ensimmäisessä risteyksessä jätti meidän tyhjän päälle. Mutta seistessäni tien vieressä kiroamassa mokomaa kärrypolkua viereemme ilmestyi ranskalainen herrasmies, maantiepyörän päällä hänkin, ja tiedusteli, etsimmekö mahdollisesti pyöräreittiä Besanconiin. Ilmeni, että tämä monsieur oli seurannut meitä jo muutaman sata metriä ja huomannut meidän ajavan pieleen, ja tuli tarjoamaan apuaan.

Hyppäsimme pyörien selkään, teimme tutuksi tulleen U-käännöksen, ja palasimme takaisin risteykseen, jossa emme olleet huomanneet reitin kääntyvän (koska siinä ei ollut minkäänlaista kylttiä). Vaikka kyltti olisi ollut paikallaan, emme silti ehkä olisi tälle tielle uskaltautuneet, koska se oli katkaistu aidoilla, joiden takana oli viitisenkymmentä hevosta. Monsieur pyöräilijä selitti meille, että käynnissä oli paikallinen hevoskilpailu (näyttely?) ja pyörätietä oli hiukan vaikea löytää, koska sille piti mennä hevoslauman läpi. Talutimme siis pyöriä muutaman sata metriä kavioeläinten joukossa, ja monsieur näytti meille luksussileällä alvaltilla päällystetyn tiemme. Suurkiitos!

Vajaan 40 kilometrin matka Besanconiin oli vastauulta lukuunottamatta unelmareitti: hyvin kyltitetty, helppo seurata, enimmäkseen tasainen ja huikeiden maisemien ympäröimä. Ankein mielin vaihdoimme Besanconin jälkeen autotielle, jolla rekat suihkivat vähän väliä ohitsemme ja iltapäivän alkulämmittelynä oli 7 km pitkä ylämäki. Mutta kun reitti jatkoi Atlantille, ja me olemme menossa Välimerelle...

Loppumatkaa varten olen muuten löytänyt Googlella Rhone-jokea Lyonista etelään seuraavan pyöräreitin, odotettavissa on siis taas uusi ranskalainen viha-rakkaussuhde... :)

Bastardo!

So a thunderstorm was upon us and forced us to book a place to stay for the night. Aiming for as cheap as possible was our goal. Not too hard to do, right? Or so we thought. Except when we arrived at the place the price had gone up from 50 euros (not that cheap to start with...) to something around 70.

You see, there was the issue of a mandatory breakfast which incidentally was not part of the price of lodging. And even when Kaisa did her best trying to explain how we were vegetarian, and wouldn't be able to eat anything they had (example: a sign boasting that they now carry fresh frogs!) was to no avail.

They even called the cook to the reception (French people are like too loud children with a need to make a big fuzz of every small thing) to assure us that all of their cheeses where natural. Now I might not be an expert in the wide world of fromage, but can someone please explain to me what an "un-natural" cheese looks like? It's the animal rennet we don't care for. But try getting that concept within the head of a frenchman whose hobbies include stuffing live geese with so much food that their livers explode.

So we lost some money, big deal. But being ripped of by greedy useless breakfast sellers with no flexibility earns them the award of unpleasant people. We've stayed at many places during this trip, but these people are just plain annoying. Yes, I'm upset!

My dear hotel people of Poligny - you suck!

Kaisan nörttinurkka, päivä 23

Reitti: Mulhouse-Montbeliard-L'Isle-sur-le-Doubs-Baume-les-Dames
Matka: 121,46 km
Keskinopeus: 18,0 km/h
Sää: Aamupäivälä puolipilvinen, iltapäivällä aurinkoinen
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 493 kcal
Sijainti perillä: N47.21.075' E06.21.013'

The Germans are here! (again...)

There are many ways to travel by bike. And with our encounter with the four Germans we concluded that we belong a the school that might be called rational. Or boring, depending on your point of view. Where as our friends from Stuttgart most definately belong to the school that can be named passionate.

For when our ways parted yesterday we thought we would not meet again. They continued biking for what they expected to be some 30 more kilometers, after which they would sleep in the woods. As for us, we went to take rest at another cheap hotel.

Then imagine our surprise when around 6.30 PM we hear lots of noise behind us and find our four friends engaged in their usual bickering while rolling on at high speed forward. While we had gone the way of the turtle, slowly but surely making our day's progress, these guys clearly had the rabbit's mental disposition. They appparently awoke at around 11 or 12, got on their bikes, and continued to cause havoc on the French roads. And were a bit shocked upon hearing that we had gotten up at seven. It seemed that they found it a bit unatural, to say the least.

Yes, both schools eventually will get where they are going, but the style differs quite some. We left them inside a local supermarket, where they where emptying the shelves with enviable determination.

Have a good night boys, where ever you are! Who knows, maybe our paths will still cross.

PS. Note the makeshift shower in the left part of the picture. These guys are nothing if not spontaneous and willing to try anything once.

En bro - för båtar!

Som en gammal skäribo (jag har i alla fall spenderat många somrar ute på Sandholmen i Pellinge skärgård!) har man ju sett det mesta när det kommer till sjöfart. Men en korsning i två nivåer för båtar var banne mig något nytt!

I bilden den "övre " filen, den nedre cirka sju meter nedanför i en nittio graders vinkel till denna. Allt hittar man på under den heta franska solen... Att resandet per båt inte i dessa omständigheter kanske inte erbjuder hela den fulla erfarenhet av frihet till sjöss torde vara något av en självklarhet. Men trots detta saknar dessa kanaler inte till min stora häpnad sjömän.

På plus sidan kan man ju tänka sig att hamnen i varje fall ligger nära till hands ifall en storm bryter ut...

Kun pyöräilijä on valmis, tie tulee hänen luokseen

Minkälainen paha ja tunteeton ihminen perustaa kansainvälisen pyöräreitin, tekee siitä kartan ja nettisivut, asvaltoi tiet, kiinnittää niille kyltit, ja sitten yhtäkkiä hylkää pyöräilijä paran ranskalaiskaupungin laidalle ilman kyltin kylttiä?

Seurasimme aamupäivän Eurovelo 6 -reittiä, jonka eilen tapaamamme ystävällinen saksalaisnainen vinkkasi. (Itse asiassa kiitos vinkistä kuuluu niille neljälle saksalaisherralle, joiden kanssa eilen poljimme, koska he alun perin alkoivat turista maannaisensa kanssa reittivaihtoehdoista.) Naisella oli reitistä karttakin, mutta hän vakuutti sen olevan helppo seurata, ja että karttoja kyllä saisi turisti-infoista.

Mulhousen tursiti-infossa ei ollut moista karttaa, mutta lähdimme kuitenkin seuraamaan reittiä, koska sille oli hyvät kyltit ja kanavan rantaa kulkevaa reittiä on muutenkin helppo mennä: pitä vain kanavan näkyvissä. Rullasimme hyvää vauhtia Montbeliardiin asti, keskinopeus kahdenkympin tienoilla. Montbeliardiin tullessa oli tietöitä, ja jouduimme improvisoimaan melkoisesti löytääksemme takaisin reitille. Olimme innoissamme nähdessämme taas tutut kyltit, ja yhdessä niistä seuraavan kohteemme nimen, L'Isle-sur-le-Doubs.

Mutta seuraava kyltti ei ollutkaan niin innostava: Kaisan tulkinnan mukaan siinä luki, että nyt kyltit loppuvat väliaikaisesti. Vähän ikävän paikan ranskalaiset olivat valinneet kyltityksen lopettamiselle, sillä juuri sillä kohdalla kanavan vierusta ei enää voinutkaan seurata niin kuin aikaisemmin, vaan piti siirtyä kauemmas. Sitä paitsi kanavan lisäksi kuvioissa oli nyt Doubs-joki.

Seuraavat tunnit yritimme ystävällisten ranskalaisten neuvojen avulla löytää reitin, ja päädyimme milloin pellolle, milloin saviselle metsätielle. Yksi maastopyöräilijä oikein ohjasi meidät reitin äärelle, mutta kun asvalttitie ensin muuttui hiekaksi, sitten soran betonin halkeilleeksi sekoitukseksi ja sitten nurmikoksi emme kapeilla renkaillamme kerta kaikkiaan pystyneet jatkamaan sillä. Meille jäi hyvin epäselväksi, oliko tämä todella osa reittiä, vai olimmeko vain eksyksissä.

Luovutimme lopulta ja siirryimme ajamaan autotielle, joka sentään oli asvaltoitu. Tie kulki sekin melko lähellä jokea, ja yhdessä alamäessä Leka alkoi vimmatusti viittilöidä joen toiselle puolelle. Ylitimme remontin alla olevan sillan, laskeuduimme jokivarteen - ja ihme oli tapahtunut! Eurovelo-kyltti nökötti viattomana silmiemme edessä. Loppumatkan saimme taas nauttia tasaisesta asvaltista ja jokimaisemasta. Ilmeisesti reitillä on oma tahto: se ilmestyy vasta, kun matkailija on valmis...

Kaisan nörttinurkka, päivä 22

Reitti: Strasbourg-Witternheim-Marckolsheim-Mulhouse
Matka: 130,24 km
Keskinopeus: 19,6 km/h
Sää: Aurinkoinen, ei liian kuuma
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 719 kcal
Sijainti perillä: N47.44.859' E07.20.519'

Thanks, Georg, Philipp, Philipp and Simon!

Kaisa was studying her map and some road signs when four young men biked past her, happily shouting "Bonjour!". Moments later we overtook them as they were themselves asking for directions. And a few moments later they caught us again. We found out that they were Germans on a trip from Stuttgart to Lyon, and we had the same goal for the day: Mulhouse.

When talking with the Germans we couldn't help but notice how easy it was to bike in a bigger group, not having to take on all the wind yourself. (Naturally we're talking about head wind here, the standard weather condition of this trip...) It was clear that they were keeping a faster pace than us, about 25 km/h compared to our 20 km/h but we spontaniously decided to try to bike for a while with them.

Thus our safe and sensible trip temporarily turned into an adrenaline-filled adventure, where the villages flashed by and kilometres kept piling up. The boys were fast, loud and funny, and we had a great time biking with them. Aerodynamics is interesting stuff: Kaisa was easily doing 25 km/h on a flat road with head wind just because she had four Germans biking in front of her. (Here's a tip for anyone planning a bike trip: take four guys along to handle the wind for you, and things will go super smoothly!)

In the evening we parted paths, as we decided that 130 km was enought for the day, and the boys continued towards Besancon and a camping site that might or might not be found on the way there. Who knows, maybe they're still on the road as a write this, changing clothes in the middle of the road, riding with no hands, tuning in the radio for some entertainment. We've returned to our safe routines, but it was pretty cool to notice that we actually have it in us to go a bit faster, in the right company.

Hyytelövirta

Aamupäivällä rullailimme hassun Rhin- ja Rhône -joet yhdistävän kanavan vartta muutaman kymmenen kilometriä. Hassun siitä teki kapeus, moottoriveneet mahtuivat juuri ja juuri portteihin, joilla veden korkeutta säädettiin. Hassua oli myös paikallaan olevan veden samean vihreä väri, josta meille tuli mieleen Charlie and the Chocolate Factory -leffan suklaajoet. Tämä olisi voinut olla se joki, jossa virtaa Vihreiden kuulien taikinaa. Tai ehkä jotain vihreää tutisevaa hyytelöä?

Kolmas hassu ja pyöräilijää viihdyttävä asia olivat kanavaan parkkeeratut iloisenväriset proomut, joista suuri osa taisi nykyään olla kesämökki- eikä veneilykäytössä. Harvemmin nimittäin kai merelle lähdetään aluksella, jonka kannella on puutarhakalusteita, kukkaruukkuja ja vaatteidenkuivausteline. Leka tuhahteli mokomille merilehmille, Kaisa taas vanhana maakrapuna piti ajatusta veneestä, jolla ei koskaan lähdetä pois satamasta, kerrassaan sympaattisena.

Kartasta tiirailimme huoltoasemaa, joita pyöräreitin varrella on ollut harvakseltaan. Lähdimme polkemaan kohti yhtä, mutta kyllästyimme matkan varrella ja menimmekin aitoon maalaisautokorjaamoon, jossa leppoisa mustasorminen mies täytti Kaisan lötköt renkaat. Totesimme, että yhtä hyvä palvelua emme ikinä olisi saaneet modernilla huoltoasemalla, joka on ensisijaisesti ruokakauppa/ravintola.

Loma Strasbourgissa

Kolmen omalla tavallaan melko askeettisen viikon jälkeen olimme valmiita pitämään vapaapäivän. Pyörämatkalla päivät alkavat pian rutiineiltaan muistuttaa toisiaan: herätys aamulla seitsämän-puoli kahdeksan aikoihin. Aamupesu, tavaroiden pakkaaminen ja pikainen aamiainen. Sekä reitin tarkistus. Ja lähtö. (Jokaisena aamuna jännittäen yhtä paljon sitä, minne tie vie ja mitä matka tuo tullessaan.)

Ensimmäiset tunnit pyörän päällä ovat yleensä hiukan tahmeita. Takapuolet yrittävät totutella kohtaloonsa, ja mieli esittää jo tutuksi käynneet vastalauseensa. Muutaman tunnin jälkeen odottaa lounas, joka monesti sijoittuu jonkin vapaasti valitun marketin pihalle koostuen pääsääntöisesti ravitsevasta ja nälän poissa pitävästä müslistä. Ja sitten taas tien päälle. Kunnes noin sadan kilometrin jälkeen päivän kohde alkaa häämöttää.

Illalla päivällinen, jonka koostumus riippuu siitä, onko käytössä keittiötä vai ei. Jota seuraa muutma hetki vapaa-aikaa, ennen kuin unimaa alkaa kutsua luokseen.

Näihin tuttuihin rutiineihin on helppo tuudittautua - ne tarjoavat tietyn turvan ja selkeyden kun muuten eletään melko poikkeuksillisissa oloissa. Pieninkin poikkeus näihin tuntuu ehti suurelta häiriötekijältä. Mutta samalla elää kuitenkin toive vapaammaasta olotilasta.

Tämän jo yhden päivän "loma" tarjoaa. On rauhoittavaa herätä ilman kellon hälytystä, ja sitä seuraavaa tehokkuuden tarvetta. Voi rauhassa makoilla hetken sängyssä, lukea muutama sivun kirjaa ja miettiä mitä tekisi päivän aikana.

Päivämme Strasbourgissa on ollut erittäin antoisa. Olen ostanut kolme kirjaa.(Englanninkielisiä kirjoja kun ei liiemmin ole muuten matkalla ollut tarjolla. Kyse ei ole siitä etten olisi niitä etsinyt. Kysyessäni niitä paikallisessa kirjakaupassa Sontrassa myyjä katsoi minua huvittuneen oloisena ja naurahti, että heillä ei ole mitään paitsi saksaksi.)

Olemme syöneet hyvin. Ja olemme katselleet ihmisiä ja arkkitehtuuria.

Mutta loma on loma vain silloin kun sitä edeltää ja seuraa arki. Joka astuu voimaan huomenna kello seitsemän kun herätyskello soi.

Inga kurrande magar i dag

Bara några minuter after att bilden togs hade vi en stora talrikar vegetariska lebanesiska delikatesser framför oss. Vi har äntligen nått en tillräckligt stor stad för att hitta restauranger som inte steker maten i grisfett (se Kaisas serieblogg, 2.8.2008). Vi hittade till och med en vegetarisk pizzeria, en perfekt idé! Kan någon av bloggens läsare vänligen öppna en sådan i Helsingfors eller Borgå före vi kommer hem?

French wildlife

There's something a bit scary about these merry-go-rounds that we've seen every time we've visited France. Look at the teeth on that pig! I wouldn't want to be around when it comes alive at midnight...

Kaisan nörttinurkka, päivä 21

Reitti: Wörth-Lauterbourg-Drusenheim-Strasbourg
Matka: 84,77 km
Keskinopeus: 18,2 km/h
Sää: Puolipilvinen, pikku sadekuuro, vastatuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 1 871 kcal
Sijainti perillä: N48.35.468' E07.45.223'

Deux Velos!

Kaisa alkoi jo miettiä, olisiko blogin nimeksi sittenkin pitänyt antaa Zwei Fahrräder, kun Saksa ei vaan ottanut millään loppuakseen. Mutta tänään se loppui, Rhein-Radwäg muuttui sulavasti Veloroute Rhin:ksi ja olemme vihdoin lunastaneet oikeuden tähän nimeen!

Tosin tunnelma ei vielä ole muuttunut ylitsevuotavan ranskalaiseksi, kun karttaa katsoo: lähistöllä on paikkakuntia nimeltä Krautwiller, Pfaffenhoffen ja Niederschaeffoldsheim, joista pikemminkin voisi tulla mieleen eräs toinen suuri keskieurooppalainen maa. Mutta olemme toiveikkaita, karttalehden toisella puolella häämöttävät Lyon ja Marseille...

Perillä pyrstön heilautuksessa

Nämä valkoiset veijarit uiskentelivat Rhinin sivujoen suistossa. Pyöräreitti kulki tänään enemmän luonnon helmassa, ja vasta loppupuolella siirtyi kyläteille. Isoista saksalaiskaupungeista eroon päästyään reitti on ollut mainio, helppo seurata ja helppo ajaa vauhdikkaamminkin, kun ei tarvitse joka risteyksessä tiirailla kylttejä ja autoja. Pyöräilijöitä tulee edelleen vastaan solkenaan, nyt enemmän myös kilpapyöräilijän näköisiä eikä pelkkiä retkeileviä pariskuntia.

Olemme pohtineet, milloin viimeksi olemme Suomessa nähneet keski-ikäisen pariskunnan pyöräilemässä yhdessä. Tai nuoremmankaan? Miehiä näkee maantiepyörällä ja naisia töihin menossa, mutta mikseivät ihmiset pyöräile yhdessä? Kaisan unelma on, että eläkeläisinä viemme yhdessä pyöräilyn vielä astetta pidemmälle ja hankimme tandemin. Eilen vastaan tuli yksi saksalaispariskunta, jolla oli a) tandem ja b) samanlaiset vaatteet. Ah miten romanttista!

Auf wiedersehen sauerkraut - Bonjour foie grass!

Så rullade vi från en av Europas stora till den andra. Vilka äventyr väntar oss här vete ingen - allra minst jag som inte förstår ett enda ord av vad dessa infödingar talar. Nu skulle vara en ytters dålig stund att bli dumpad av sin fru. Dags att skarpa upp på beteende fronten?

Kaisan nörttinurkka, päivä 20

Reitti: Worms-Ludwigshafen-Speyer-Germersheim-Wörth
Matka: 104,79 km
Keskinopeus: 17,2 km/h
Sää: Puolipilvinen, sopivan lämmin, vastatuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 299 kcal
Sijainti perillä: N49.02.074' E08.17.583'

Ai se Wörth...

Majapaikka oli valittu iltapäivällä tauon aikana, soitettu ja varattu huone ja laitettu osoite muistiin. Tulimme kerrankin ajoissa perille, jo kuuden aikaan, löysimme ruokakaupan, joka miellytti nirsoja makuhermojamme, ja naputtelimme sitten gasthausin osoitteen GPS:ään. Mutta miksi ihmeessä se ei löytänyt oikean nimistä katua koko kaupungista? Tarkistin osoitteen Bike & Bett:stä, ja huomasin pikku yksityiskohdan jääneen lukematta. Olin varannut meille majapaikan Wörth am Mainista, ja me olimme Wörth am Rheinissa. Oikea kaupunki, mutta väärä joki.

Jouduin nolona soittamaan Mainin varrella olevaan Wörthiin ja perumaan tulomme, ja sitten alkoi vimmattu huoneen metsästäminen Rheinin varrelta. B&B ehdotti hotellia, joka oli täynnä, he ehdottivat toista, joka oli sekin täynnä, sieltä ehdotettiin kolmatta, joka oli suljettu... Ei auttanut kuin ottaa tietokone esiin ja etsiä kaupungin nettisivuilta muita vaihtoehtoja. Koko paikka tuntui olevan tupaten täynnä, kunnes keksimme soittaa naapurikylässä olevaan pieneen majataloon. Perinteikkäästä baarin yläkerrasta löytyi vielä puoli kahdeksan aikaan illalla siisti huone, oma suihku ja TV.

Kauhuvisioissani olin joutumassa valitsemaan sillan alle pystytetyn teltan ja parinkymmenen kilometrin päässä olevan Karlsruhen Hiltonin tms. välillä, joten kovin tyytyväisenä nukahdan tänä iltana pehmeään ja edulliseen sänkyyni!

Kaisan varustenurkka: Kiljulukko

Lukon nimen alkuosa ei onneksi viittaa suomalaiseen kansallisjuomaan, vaan sen mainioon lisäominaisuuteen, kiljumiseen. Jos vaijerin yrittää katkaista tai repiä irti, lukko aloittaa karmean ulinan. Stralsundissa onnistuimme kirjakaupan edessä menestyksekkäästi testaamaan ulinan voimakkuutta väntämällä avainta lukossa niin, että vaijeri ei ollut aivan pohjassa. Ääni oli niin hirmuinen, että primitiivireaktiona teki mieli vain lähteä juoksemaan vastakkaiseen suuntaan ja jättää lukko huutamaan kiinni pyöriin.

Olemme käyttäneet kiljulukkoa kaupassa, nettikahvilassa ja turisti-infossa käydessämme, ja aina pyörät ovat olleet tallessa takaisin tullessamme. Lieneekö se ruotsalaisten ja saksalaisten rehellisyyden vain 120 Decibel -varoitustarran ansiota? Emme tiedä, mutta lukko matkustaa kunniapaikalla Kaisan repussa.

Ursäkta, men var ligger närmaste Mc Donald's?

Att två vegetarianer som reser genom Europa av alla restauranger skulle vara mest intresserade av just den multinationella hamburgarekedjan kan te sig aningen överraskande. Vi kan dock till vårt försvar berätta att de inte är de kulinaristiska nöjena som lockar oss till dessa pilgrimsmål för allehanda gourmander. Vårt intresse är av en betydligt mer eterisk natur.

Det är nämligen så att T-mobile har en hotspot för sitt nät vid nästan varje Mc Donald's. Så vi tar oss så nära dessa gästgifverier som vi vågar utan att ämna beställa något, och drar fram vår trotjänare MacBooken, och loggar in. Allt detta för att leverera er, kära läsare, med de nyaste nyheterna från färden mot den blå kusten.

Kaisan nörttinurkka, päivä 19

Reitti: Offenbach-Frankfurt-Mainz-Osthofen-Worms (heh, worms...)
Matka: 101,65 km
Keskinopeus: 16,3 km/h
Sää: Puolipilvinen, tihkusadetta, puuskaista tuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 725 kcal
Sijainti perillä: N49.38.088' E08.22.102'

Suurkaupungissa

Frankfurtin seutu näytti kartalla pelottavalta autobahn-sokkelolta, joten päätimme seurata pyöräreitti Main-Radwegiä päästäksemme navigoimaan mahdollisimman kivuttomasti. Aikamoiseen kieputukseen jouduimme silläkin: siltojen ali ja yli, peltojen poikki, äkkiä tupsahtaen milloin idylliselle omakotialueelle, milloin massiivisen kerrostalon varjoon. Nopeusennätyksiä näillä teillä ei tehdä, kun vähän väliä joutuu pysähtymään tutkimaan kylttejä ja väistelemään autoja.

Lopputulos oli kuitenkin mainio: pääsimme perille Mainziin ja sieltä Rhein-Radwegiä etelään Wormsiin. Ja Kaisan mielestä se pätkä, jonka pyöräilimme Mainin rantaa pitkin Frankfurtissa, oli yksi reissun kohokohdista. Ympärillä suurkaupunki, vieressä joki, kaikkialla erinäköisiä pyöräilijöitä...

Aikaisemmin olemme tutustuneet vain Frankfurtin lentokentän odotussaleihin, nyt heräsi uteliaisuus itse kaupunkia kohtaan. Mutta totesimme, että pyöräreissu ja kaupunkiloma ovat auttamatta kaksi eri asiaa. Niissä on vain kerta kaikkiaan eri tunnelma ja rytmi. Pyörämatkalla pointti on itse pyöräily, eivätkä niinkään ne paikat, joihin pyöräillään. Paikallaan ollessa on koko ajan levoton olo, pitää päästä takaisin tielle hikoilemaan ja seuraamaan kilometrien kertymistä mittariin. Paikallaan lomailu on sitten asia erikseen.

Sinne on jo kylttti!

Hiukan tämän kuvan reunan ulkopuolella, Reinin varrella Mainzissa, on kyltti. Siihen on merkitty välimatka Mainzista Strasbourgiin Reiniä seurailevaa pyörätietä pitkin. Kyltti jäi kuvaamatta, mutta muistelemme siihen merkityn luvun olleen 260 km. Polkaisimme kyltiltä vielä reilut 50 km Wormsiin, joten jos täällä olisi kyltti, siinä lukisi ehkä 210 km.

Huikea tunne: jos kaikki menee hyvin, olemme kahden päivän matkan päässä yhdestä päätavoitteestamme! Emme ole vielä päättäneet, mistä menemme Ranskan puolelle, ehkä jo Karlsruhen jälkeen, Kaisa kaihoaa vähän paremmin hallitsemalleen kielialueelle mutta pelkää samalla, että kun avaa suunsa Strasbourgissa sieltä tulee ulos vain "Entschuldigung". Aivoissa on nyt saksa-kytkin päällä ja ranska-kytkin pois päältä, ne pitäisi rajalla sitten naksauttaa toisin päin.

Jostain pitäisi myös hankkia Etelä-Ranskan kartta, ja selvittää, löytyykö mainiolle Bike & Bett:lle ranskalainen vastine. Velo & Lit?

Vihreä pelto

Viime kesänähän meitä tunnetusti piinasi etelä-tunne: vaikka tien vieressä juoksenteli poroja, meistä tuntui, että olimme edelleen Suur-Helsingissä. Tänä vuonna kärsimme tietysti vastaavasta pohjois-tunteesta: mehän olemme päässeet vain Saksaan, jossa sataa talvisin lunta!

Mutta tänään tie kiemurtelikin uudenlaisten peltojen välissä. Kullankeltaisen viljan tilalla olikin vihreitä pensaita, joissa roikkuu viinirypäleitä. Olemme tulleet viininviljelyalueelle! Ei se voi olla pohjoisessa! Pohjois-tunne on virallisesti parannettu.

Oväntade gäster

I Sverige pinades vi ju inte alls av myggen, men de tycks ha kusiner i Tyskland. Det fascinerande är att liksom sina skandinaviska släktingar har de inget intresse för Leka men älskar Kaisa. I morse vaknade hon med små röda kliande prickar överallt på händerna och axlarna, men inga sådana hittades på Leka.

Vår teori är att människors blod smakar olika, beroende av hurdan mat de själv tycker om. Kaisa älskar kakor, sötsaker och bullar medan Leka helst hugger sina tänder i ett torrt rågbröd. Och logiskt nog tycker myggorna då att Kaisas blod är sött och läckert, men Lekas råg-blod vill de inte ha. (Bortskämda 2000-tals myggor, på krigstiden skulle de ha varit tacksamma för en droppe av Lekas blod!)

Lösningen skulle ju vara att sätta Kaisa på rågbrödsdiet, men vem skulle vara tillräckligt brutal för att kräva att en kvinna som älskar choklad skulle dagligen cykla sex-sju timmar med rågbröd som sin ända näring?