Eilen vauhtiamme hidastivat useat ärsyttävät väärät käännökset pyöräreitin epäselvien kylttien takia. R3 ei ollutkaan aivan yhtä hyvin merkitty kuin R1, ja pähkäilimme moneen kertaan, mihin suuntaan nuoli risteyksessä oikein osoittikaan. Onneksi kaikki reitin varrella asuvat tuntuvat tietävän sen olemassaolosta ja osaavat neuvoa, mihin päin kannattaa jatkaa.
Vauhtimme ei tässä kuumuudessa kyllä muutenkaan päätä huimaa, meitä ohittelevat kauppareissulla olevat eläkeläisetkin. Erityisesti mieleen jäi mies, joka pyyhkäisi ohitsemme ilmeisesti matkalla läheiselle uimarannalle. Varsin tukevan ja varmasti painavan pyörän tarakalle oli kiinnitetty kokoontaitettava tuoli lisävastusta antamaan, ja silti me jäimme maantiepyörinemme auttamatta jälkeen.
Illansuussa kuuden maissa aloimme pohtia majapaikkaa, ja sopiva ehdokas löytyikin Bike & Bett -kirjasta. Kaisa soitti, sai huoneen varattua, ja kertoi meidän olevan Hanaun ulkopuolella Mühlheimissa. - Se on kyllä liian kaukana, sanoi nainen puhelimessa. - Miten niin? Montako kilometriä sinne on? - Noin 60, se on kyllä liikaa teille vielä tälle illalle. - Hups!
Ilmeisesti Bike & Bett:n kartta ei kaikilta osin ole ihan niin tarkka kuin voisi toivoa, sillä olimme arvelleet majapaikan olevan noin 30 km päässä. Valitsimme sen tilalle kiltisti gasthausin reilun kymmenen kilometrin päästä, polkaisimme sinne ja olimme sangen kiitollisia siitä, että kartanlukuvirhe oli selvinnyt ennen kuin lähdimme polkemaan yön selkään.
No comments:
Post a Comment