Thursday, July 31, 2008

Reitillä ja reitin vieressä


Eilen vauhtiamme hidastivat useat ärsyttävät väärät käännökset pyöräreitin epäselvien kylttien takia. R3 ei ollutkaan aivan yhtä hyvin merkitty kuin R1, ja pähkäilimme moneen kertaan, mihin suuntaan nuoli risteyksessä oikein osoittikaan. Onneksi kaikki reitin varrella asuvat tuntuvat tietävän sen olemassaolosta ja osaavat neuvoa, mihin päin kannattaa jatkaa.

Vauhtimme ei tässä kuumuudessa kyllä muutenkaan päätä huimaa, meitä ohittelevat kauppareissulla olevat eläkeläisetkin. Erityisesti mieleen jäi mies, joka pyyhkäisi ohitsemme ilmeisesti matkalla läheiselle uimarannalle. Varsin tukevan ja varmasti painavan pyörän tarakalle oli kiinnitetty kokoontaitettava tuoli lisävastusta antamaan, ja silti me jäimme maantiepyörinemme auttamatta jälkeen.

Illansuussa kuuden maissa aloimme pohtia majapaikkaa, ja sopiva ehdokas löytyikin Bike & Bett -kirjasta. Kaisa soitti, sai huoneen varattua, ja kertoi meidän olevan Hanaun ulkopuolella Mühlheimissa. - Se on kyllä liian kaukana, sanoi nainen puhelimessa. - Miten niin? Montako kilometriä sinne on? - Noin 60, se on kyllä liikaa teille vielä tälle illalle. - Hups!

Ilmeisesti Bike & Bett:n kartta ei kaikilta osin ole ihan niin tarkka kuin voisi toivoa, sillä olimme arvelleet majapaikan olevan noin 30 km päässä. Valitsimme sen tilalle kiltisti gasthausin reilun kymmenen kilometrin päästä, polkaisimme sinne ja olimme sangen kiitollisia siitä, että kartanlukuvirhe oli selvinnyt ennen kuin lähdimme polkemaan yön selkään.

Kaisan nörttinurkka, päivä 18

Reitti: Neuhof-Flieden-Bad Soden-Gelnhausen-Hanau-Offenbach
Matka: 103,05 km
Keskinopeus: 16,8 km/h
Sää: Aamupalan aikana sadekuuro, päivällä aurinkoa
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 312 kcal
Sijainti perillä: N50.07.003' E08.47.048'

Plan B


Kaisa lähti hetkeksi seuraamaan Lekan sijasta tätä lihaksikasta saksalaispyöräilijä, mutta luopui pian ajojahdista oivallettuaan, että miehen proteesinkorjaustaidoista ei ollut mitään takeita.

Kuva on muuten otettu sillalla, joka ylittää Main-joen, jolle olemme siis tänään saapuneet Hanaussa. Tätä voitaneen jo pitää jonkinlaisena saavutuksena? Joohan?

Nimimerkki "väsynyt matkailija" :)

Lampaat melkein vapaina


Hätkähdimme huomatessamme, että tien vieressä laiduntavat lampaat eivät olleetkaan aidan takana. Mikä estäisi niitä rynnimästä tielle, tai karkuun metsään? Vastaus oli kolme koiraa (lammaskoiraa? paimenkoiraa?), jotka säntäilivät vimmatusti lammauslauman ympärillä pitäen sen koossa. Jännää!

Wednesday, July 30, 2008

The end of the trip?



Kaisa stared at her foot with disbelief. What should have been one part was now two. The foot part of the foot was or one reason or another all loose - something it definately should not have been.

Thoughts raced through her head - where would the closest prosthetician be? Frankfurt? Fulda? Somewhere else? And how would she get there? Did the trains run to any reasonable place from Sontra? Or should she have her spare foot sent from Finland by some delivery company? And how could something like this even happen? So many questions at only half past eight in the morning. To big a problem too early in the morning.

Upon closer inspection the problem became clear. Leka had fetched the Crank Bros. universal bike tool and had located the culprit. One of the bolts holding the parts together had broken. Literally snapped in two. A little meddling with the Victorinox pliers helped remove the part still stuck in the hole.

In a sense this was good news. Now only a suitable spare part was needed. Good luck with that in a small village in the middle of the German countryside with no viable means of communicating anything beyond "entschuldigung, ich bin Leka".

But as emergency knows no law Leka marched downstairs and knocked on the host's door.

"Wir haben ein ganz gross problem" he said holding the foot and the broken bolt in his hand.

Unaffaced, the big man who was our host asked Leka to put his shoes on and meet him at the garage door. When the door opened an amazing variety of junk and stuff and tools and what not met the eyes of Leka. From what little he understood the man apologetically explained that its good to have a work space, but it's not so good that you can't seem to fit into it.

In a blink of an eye he had manifested from one of the overpacked shelves a mauser tool, and measured the bolt to be 6 mm thick. And wouldnt you know it, just on the table in front of us there where three bolts of 6 mm thickness lying around. The first one tested didn't quite fit - the bolt at the end was too bulky to fit the intended purpose. The second on the other hand - with a phillips head which was just what the doctor ordered.

The do-it-yourself host smiled as only a man who has about everything you can imagine smiles. If you supposedly had to fix a nuclear reactor before core meltdown and needed some plutonium rods I guess this man just might have a few extra ones tuckesd away in some remote corner of his Bavarian-styled chateau in the making.

Borrowing a screwdriver Leka headed upstairs. Where Kaisa was already surfing the Bundesbahn site for an easy way out. But to no avail, the call of the road was too strong for a minor disruption such as a broken foot to hinder the march onwards. The angles of the feet were compared and the screw was tightened as hard as Leka dared (and as hard as the Crank Bros. tool allowed without breaking either).

*

Now lets take just a moment to think about the odds of the events:

A. We actually weren't headed for Sontra yesterday, but had to stop there due to the extreme rain fall.

B. The place we stayed in was not the first place of choice for us, but that place didn't answer their phone.

C. The host was unwilling to have us over just for one night, but Kaisa's pleading softened his heart in the end.

D. The bolt's breakig down when it did. Should it have happened any earlier or later we would have been in real trouble. I don't even want to start imagining what would have happened if the foot had disintegrated in the middle of heavy trafic...

E. The host being a DIY-man with every imaginable tool and piece of equipment at a hands reach. Plus a really nice guy all in all - although I understood only maybe a third of what he said.

Too many coincidencees if you as us - our guardian angels are truly working over time. With no extra reimbursement, I'm afraid.

*

An hour after our off road repair session the two of us rolled out of Sontra. Born to be wild, indeed.

Kaisan nörttinurkka, päivä 17

Reitti: Sontra-Bebra-Bad Hersfeld-Fulda-Neuhof
Matka: 99,02 km
Keskinopeus: 17,6 km/h
Sää: Aamulla sumua, päivällä aurinkoa, mutta ei liian kuuma!
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 213 kcal
Sijainti perillä: N50.27.138' E09.37.188'

Pyöräilijän ihmemaa


Tänään löysimme sen mainion pyöräilymaa-Saksan, josta ennen reissua meille kerrottiin. Yksi maan suosituimmista pyöräilyreiteistä, R1, kulki sopivasti etelään Bad Hersfeldistä ja hyppäsimme sille. Reitti oli täydellinen: ei liian kovia nousuja vuorille autotien kulkiessa laaksossa, ei jatkuvia turhauttavia autotien ylityksiä, ei puuttuvia opasteita. Vain leppoisaa pyöräilyä varjoisilla metsäteillä hyvällä asvaltilla, muutaman sadan metrin hiekkapätkää lukuunottamatta.

Pyöräilijöitä tuli vastaan jatkuvasti, ehkä päivän mittaan suunnilleen 40 pyörämatkalaisen näköistä. On hauskaa katsella ihmisten erilaisia pakkausratkaisuja ja asuja, samanlaista kärryä kuin meillä ei ole täällä näkynyt.

Pyöräileminen tiheään asutussa maassa on muuten hauska kokemus viime kesän Lapin reissun jälkeen, siellä kun ei kyliä ollut 4-5 kilometrin välein niin kuin täällä. Matka jakautuu mukavasti pikkuisiin etappeihin, aina on uutta nähtävää muutaman kilometrin päässä. Pari kertaa olemme polkeneet kymmenisen kilometriä ilman kylää, ja tylsistyneet jo täydellisesti - pilalle hemmotellut pohjoisen lapset!

Huomenna jatkamme pyöräreitti R3:a pitkin Frankfurtin suuntaan, näillä reiteillä pysytään mahdollisimman pitkään!

God natt


Vem vete, kanske får vi klättra upp denna best i morgon? Förhoppningsvis kan vi sova i natt trots detta hot...

Kvas


Tällaiset tankit tulivat meille tutuiksi pari vuotta sitten Ukrainassa, jossa olimme kyläilemässä ystävämme luona. Niistä myytiin kvas:ia (anteeksi ukrainalaiset, sitä ei varmaan kirjoiteta oikeasti noin), paikallisten herkkujuomaa, joka ilmeisesti muistuttaa kotikaljaa. Pysyttelimme itse turvallisen etäisyyden päässä auringossa lämmenneestä liemestä, mutta ystävämme vakuutti sen olevan loistotuote.

Mutta kuka kumma on tuonut kvas-tankin saksalaiselle niitylle? Ja antaa vielä lehmiensä latkia sitä? Siinähän on varmaan prosentteja! Ties miten nautaeläimet vielä riehaantuvat! (Yksi lehmä pysytteli sivummalla tankin antimista nauttivasta joukosta, olikohan se absolutisti?)

Korjausmies Leka


Pysähdyimme taas kerran ostamaan juotavaa, kun huomasimme, että Lekan uskollisen peräkärryn Bobin rengas oli täysin tyhjä. Eipä siinä auttanut kuin ottaa esiin vararengas ja askarrella se paikalleen. Meillä oli sikäli kuitenkin hyvä tuuri, että satuimme pysähtymään paikallisen metallipajan viereen, ja pajassa oli pumppu, jolla saimme renkaan helposti täytettyä.

Uusi sisärengas kuitenkin pullistui jotenkin kummallisesti esiin venttiilin tyvestä, ja näytti siltä, että puhkeaisi heti kun pääsisimme kaupungin ulkopuolelle. Olimme Fuldan laidalla, ja päätimme pyöräillä keskustaan päin ja katsoa, törmäisimmekö pyöräkorjaamoon. Pian tulimmekin huoltoasemalle, jonka pihassa pyöräilijä täytti renkaitaan, ja saimme ohjeet isoon pyöräkauppaan, joka olikin melkein kulman takana.

Kaupassa onnistuimme lähinnä osoittelemalla sormella eri asioita saamaan koko renkaan vaihdettua, ja otimme vahhan mukaan vararenkaaksi. Samalla Kaisa sai ostettua himoitsemansa uudet hanskat vanhojen venyneiden ja pahanhajuisten tilalle, ja lyhyet pyöräilyhousut. Kaisa kun vaalii istumalihaksiaan pitämällä tuplahousuja, ja tässä säässä kahdet polvien alle ulottuvat pöksyt päällekäin on turhan järeä yhdistelmä...

Loppujen lopuksi meillä oli siis taas kerran mahtava onni matkassa, rengasrikko sattui parhaassa mahdollisessa paikassa ja saimme vielä muitakin asioita hoidettua. Tie tuo mukanaan pulmia, mutta myös ratkaisuja!

Apfel Schorle!


Minulla on uusi lempijuoma, jonka löysin täällä jollakin lukuisista juomatauoistamme: Apfel Schorle. Se sisältää suunnilleen puolet omenatuoremehua ja puolet vissyä, kuplii pikkuisen mutta ei liikaa, on luonnollisen omenaisen makeaa mutta raikasta, kevyttä mutta maukasta... Täydellinen hikisen pyöräilypäivän juoma!

Tämä erityisen maukas luomuyksilö löytyi uudesta ykkösruokakaupastamme, johon eksyimme sattumalta tänään tauolla Bad Hersfeldissä. Se on nimeltään Tegut, ja oikea luomutuotteiden aarreaitta. Vihannesosasto on iso, ja sieltä löytyy myös valmiita salaatteja, jotka ovat Suomessa meistä aina olleet pikkuisen naurettavia, mutta ovat täydellisiä reissaajalle, joka tahtoo jotain tuoretta iltapalaksi. Useamman illan menyy on nyt helteellä ollut leipää ja avokadolla, oliiveilla ja kirsikkatomaateilla terästettyä valmissalaattia.

Tämä Tegut onkin niin hyvä kauppa, että siitä ei kaikille kerrota. Kun rullasimme tänä iltana Neuhofiin näimme ensimmäikseksi Lidlin kyltin. Kello oli jo paljon eikä meillä ollut aikaa lähteä kiertelemään ja etsiskelemään parempaa kauppaa, joten päätimme kysyä neuvoa mummelilta, joka oli pihatöissä sopivasti Lidliä vastapäätä.

Kysyin, onko kaupungissa muita supermarketteja kuin Lidl. Juu, kyllä, Lidl on aivan tuossa vastapäätä. Niin, mutta onko muita? Niin, Lidl on tuossa, ja sitten on Aldi ihan tuossa lähellä! Ahaa, Lidl ja Aldi... mutta ei muita? No, on tällä samalla kadulla myös Tegut, mutta se on kyllä paljon kalliimpi... Ai Tegut? Kiitos!

(Eikä se suomalaisiin hintoihin tottuneelle mitenkään kallis ole, taitaa olla halvempi kuin kotoinen Citymarkettimme...)

Suloista sumua



Näkymä Sontran majapaikkamme parvekkeelta illalla ja aamulla. Eilisen sade muuttui tänä aamuna sumuksi, joka tosin hälveni auringon porotuksessa pian. Porotus ei kuitenkaan ollut edellispäivien kaltaista, ja koska säästä valittaminen uhkaa muodostua tämän blogin pääteemaksi, sanomme kerrankin: Täydellinen pyöräilyilma! :)

Tuesday, July 29, 2008

Kaisan nörttinurkka, päivä 16

Reitti: Northeim-Göttingen-Friedland-Werleshausen-Sontra
Matka: 92,16 km
Keskinopeus: 16,3 km/h
Sää: Aamulla hellettä, keskipäivällä mukavan pilvistä, iltapäivällä kaatosade ja ukkosta
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 526 kcal
Sijainti perillä: N51.03.898' E09.56.072'

Laidasta laitaan


Saksa on äärimmäisyyksien maa. Joko taivas on kirkkaan sininen ja aurinko polttaa kaiken elollisen tai samainen taivas rankaisee kulkijaa vedenpaisumuksella jonka voima hämärtää näkökentän ja turruttaa aistit.

Selviydyimme kummastakin koettelemuksesta tänään, ja armollisesti luonto näyttää leppyneen. Tummat pilvet väistyvät, ja muutamat auringonsäteet tavoittavat jo asumuksemme ikkunoita.

Omaisuutemme on märkä mytty, joka odottaa kuivumistaan telineellä. Se, että pääsimme taloon, on jo pienimuotoinen työvoitto - tänne ei oikeastaan haluttu yhden yön asukkeja. Mutta kun anelimme sään murtamina armoa saimme tehtyä sopimuksen, jossa hiukan ylimääräistä maksettuamme saimme kuin saimmekin yösijan.

Illan isäntämme on itseään mielusti ja runsaasti ilmaiseva saksalaismies liian lyhyissä shortseissa. Hän kävelee takaperin rappusissa, koska se on kevyempää polville. Itse talo on vielä melko vaiheessa oleva rakennusprojekti, jota ympäröivät laudat, harkot ja muu materiaali. Talon seinustaa pitkin kasvaa tomaattipensaita.

Kaisaa huoletti aluksi tämä eriskummallinen majapaikka, mutta väsymyksen murtamana hänkin on jo rauhoittunut. Mikäli selviydymme tästä yöstä jatkamme raportointia. Matkaa on vielä paljon edessä. Mutta nyt on levon aika.

Monday, July 28, 2008

Kaisan nörttinurkka, päivä 15

Reitti: Ampleben-Schöppenstedt-Schladen-Seesen-Northeim
Matka: 96,63 km
Keskinopeus: 18,2 km/h
Sää: Hellettä, iltapäivällä vastatuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 1 930 kcal
Sijainti perillä: N51.42.409' E10.00.410'

Hyvä kauppa


Nyt löytyi hyvä ruokakauppa, heti kun oli blogissa maristu Lidlien ja Aldien nuivaa valikoimaa! Northeimin Kaufland oli unelma: iso hedelmä- ja vihannesosasto, paljon luomutuotteita, tuoretta leipää. Tosin Kaisan eteen olisi yhtä hyvin voinut heittä kilon raakoja perunoita, ja samaa vauhtia ne olisivat kadonneet kuin Lekan huoneessamme loihtima gourmet-salaatti.

Pullo ja puisto


Varjo se on pienikin varjo. Kaisa ratkeaa lounas/torkkutauolla ryyppäämään puistossa (lämpöistä mineraalivettä). Uskomaton kuumuus sulattaa voin öljyksi ja suklaan velliksi, ja kuumentaa pyörän juomapulloissa olevan veden ja urheilujuoman ällöttävään reiluun 30 asteeseen. Mitään jääkaapissa säilytettävää ruokaa tai juomaa ei voi kuljettaa mukana, vaan ne on syötävä ja juotava mieluiten kaupan pihassa, kun ne ovat vielä jotenkin viileähköjä.

Majapaikka nro 2


Eilen olimme kunnianhimoisesti ajatelleet pyyhkäisevämme Göttingeniin, mutta noin 25 km aikaisemmin olimme niin helteen ja vastatuulen (ei, se ei ole raikas ja virkistävä, vaan kuuma lehmän hönkäys) uuvuttamia, että päätimme jäädä Northeimiin yöksi. Karttamme kertoi, että kaupungissa oli retkeilymaja, ja kun googlasimme sen yhteystiedot, tiesimme, ettemme voisi jatkaa minnekään muualle. Majoituslaitos kun on nimetty Adolf Gallandin mukaan!

Joillekin blogin lukijoista voi olla epäselvää, kuka Adolf Galland on, ja niin olisi minullekin, ellen olisi naimisissa toinen maailmansota-friikin kanssa. Kysymys on Luftwaffen legendaarisesta lentäjästä, mutta epäselväksi jäi, oliko retkeilymaja todella nimetty samaisen miekkosen mukaan. Talo on nimittäin rakennettu tontille, jonka lahjoitti kaupungin ensimmäinen pormestari Adolf Galland, emmekä ole ihan varmoja, olisiko lentäjäsankarista todella sodan jälkeen tehty pormestari. Saksan sotasaavutuksia toisessa maailmansodassa kun varjostavat tietyt, kröhöm, ongelmat...

Majapaikka nro 1



Toissaillalla päädyimme ensi kertaa saksalaisista majapaikoista autenttisimpaan: "Zimmer Frei". (Tosin fuskasimme sen verran, että etsimme paikan kaupungin nettisivuilta, emmekä ajelemalla summittaisesti ja lyömällä jarrut pohjaan kun kyltti näkyy.) Zimmer oli oikein siisti, olimme yön ainoat vieraat joten meillä oli käytössä oma parveke ja kylpyhuone. Emäntä pesi hikivaatteet, ja isäntä olisi tarjonnut oluet, mutta kieltäydyimme kohteliaasti, kun meille ei kyseinen juoma maistu.

Elämys olisi siis voinut olla vielä syvällisempi, jos olisimme istuneet perheen kanssa iltaa olutlasien äärellä, ja aamulla pistelleet yhdessä poskeemme saksalaisen aamiaisen (kuvittelemme, että se sisältää käsittämättömiä määriä lihaa ja kananmunia, joten olemme toistaiseksi aina kieltäytyneet, kun meille on sellaista tarjottu). Mutta nin kevytversionakin ZImmer Frei oli oikein onnistunut kokemus.

Sunday, July 27, 2008

Kaisan nörttinurkka, päivä 14

Reitti: Salzwedel-Brome-Rühen-Königslutter-Ampleben
Matka: 95,80 km
Keskinopeus: 18,6 km/h
Sää: Hellettä, tuulta sinne tänne
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 219 kcal
Sijainti perillä: N52.10.708' E10.44.766'

Apua, mäki!


Tähän asti Saksa on ollut lituskainen kuin Skåne ikään, ja muutenkin hämmentävän samanlainen: peltoja, tuulimyllyjä, maalaiskyliä, sieviä taloja. Mutta tänään viimeisen tauon jälkeen kaikki muuttui. Olimme toki jo päivän mittaan huomanneet tien kohoilevan lievästi, mutta Königslutterin kaupungin jälkeen maastoi oli aivan toista kuin se, johon olimme tottuneet.

Matkaa yöpaikkaan oli enää reilu kymmenen kilometriä, nälkä näversi vatsaa ja väsy painoi jalkoja. Tie sukelsi kauniiseen varjoisan viileään metsään, ja alkoi nousta loivasti. Ja nousta. Ja nousta. Ja nousta. Seitsemän kilometrin jälkeen käännyimme majapaikkaamme kohti, ja totesimme koko pätkän siihen asti olleen pelkkää mäkeä. Ei toki norjalaista pystysuoraa seinää, mutta selvää ylämäkeä kuitenkin.

Pienen lisänousun jälkeen pääsimme laskettelemaan vastaavasti alaspäin, ja totesimme lähestyneemme mäkeä oikeasta suunnasta, lasku kun oli paljon nousua jyrkempi. Kädet jarruttamisesta krampissa hivuttauduimme alas kylään, äimistelimme maisemaa ja kauhistelimme horisontissa kohoavia vuoria. Perille päästyämme kaivoimme äkkiä kartan esiin ja aloimme tutkia, miten ne joet täällä virtaavatkaan. Huomenna suuntaamme suorinta tietä laaksoon...

Maanantaiaamua odotellessa


Kaikkihan tuntevat Lidlin, vaikka kaikki eivät sitä rakasta. Itse olemme pysyneet uskollisina Citymarketille, vaikka saksalainen kilpailija jokunen vuosi sitten ilmestyi Porvoonjoen toiselle puolelle.

Vajaa viikko Saksassa on tutustuttanut meidät Lidlin kilpailijoihin Aldiin, Nettoon, Pennyyn, Reween ja Plazaan. Yleensä minun tehtävänäni on vartioida pyöriä kaupan ulkopuolella Lekan hoitaessa shoppailun, joten joudun luottamaan toisen käden tietoon kauppojen tunnelmasta ja valikoimasta. Lekan mukaan Lidl, Aldi ja Penny ovat karmeita, Rewe OK, Plaza oikein hyvä ja Netto kaikista pahin. (Myönnettäköön, että olemme kranttuja ruuanostajia, tyyliin "Eikö teillä ole kypsiä avokadoja? Eikä luomutofua?")

Mutta tänään saimme oppia nöyryyttä, kun kaikki edellämainitut kaupat olivat visusti kiinni ja saimme hankkia myslimaitomme huoltoasemalta. Varsinaisesti se ei ollut maitoa, vaan vaniljanmakuista maitovalmistetta. Mutta nälkä oli kova ja kuiva mysli kovin kuivaa. Ja huomenaamuna jonotamme ensimmäisinä Lidlin oven takana!

Viva la siesta!


Det har varit så väldigt hett de senaste dagarna att när man stannar mitt på dagen för att äta så vill ögonen bara inte hållas uppe. Vi löste problemet på det perfekta sättet: med en tupplur. Vi hittade en liten lugn park, tog fram handdukarna, låste cyklarna och kraschade på gräset. En och en halv timme senare var vi igen på cyklarna, fyllda med förnyad iver. Tänk att nån varit så klok att den hittat på siestan!

Monessa maassa

80-luvulla matkantekomme tällä reitillä ei olisi ollut yhtä sujuvaa kuin nykyään: olemme eilen ja tänään ilmeisesti ylittäneet entisen Itä- ja Länsi-Saksan rajan useamman kerran. Sanon "ilmeisesti", koska olemme hiukan epätietoisia siitä, kummalla puolella juuri nyt olemme. Eilen kaikki vaikutti ensin selkeältä: ylitimme Elben, jonka antiikkikauppias oli meille kertonut toimineen rajana. Mutta sitten asiat monimutkaistuivat, kun tapasimme Christinan, joka kertoi rajassa olevasta mutkasta, jonka takia palasimme illalla takaisin itään.

Peukalosääntönä Christina opetti, että jos pyörätiet on tehty rumista betonilaatoista, niin ollaan idässä. Laattoja on tänäänkin nähty moneen otteeseen, mutta idyllisessä yöpaikassamme ei ole niistä tietoakaan. Ehkä olemme taas palanneet länteen? Ainakaan piikkilankaa ei ole näkynyt enä iltapäivän aikana, ja tien viereen on taukopaikoille ilmestynyt pöytä-penkkiyhdistelmiä.

Saturday, July 26, 2008

Kaisan nörttinurkka, päivä 13

Reitti: Ludwigslust-Malliß-Dannenberg-Lüchow-Salzwedel
Matka: 81,01 km
Keskinopeus: 18,7 km/h
Sää: Aurinkoista, pari Kaisan eilen tilaamaa pilvenhattaraa, sivutuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 1 596 kcal
Sijainti perillä: N52.50.537' E11.11.304'

Kaisan varustenurkka: Juomareppu


Tarkkaavaiset lukijat (toivottavasti meillä on sellaisia!) ovat ehkä kuvissa huomanneet, että Kaisan repusta lähtee hassu putki. Putken toinen pää on repun selkäpuolella olevassa vesipussissa, ja toinen sopivasti suupielessä. Letkun päätä puremalla ja imaisemalla saa juotavaa superhelposti.

Vähän lisäpainoa selkään takaa siis helpon hörppimisen myös vilkkailla teillä, joilla ei tee mieli kurotella alas pullotelineeseen ja ajaa yhdellä kädellä juomisen ajan. Vedessä on hitusen kumimainen aromi, mutta se on pikkujuttu verrattuna näppäryyteen! Paljon muuta reppuun ei mahdukaan, mutta siitä on muodostunut koti luonnosviholle, takille ja pyörän lukolle. Camelbak tämän ihmeen on valmistanut, ja se istuu selkään kuin valettu.

En frusen filur


En hungrig cyklist kom in i hotellrummet från det gassande solskenet och fick kallt. Som tur räddades han av en gul filt.

Aktivismia saksalaisittain


Müslitauollamme pienessä Dannenbergin kylässä Christina lyöttäytyi seuraamme ison Tammen alla. Ilo oli minulle sitäkin suurempi, kun ilmeni että hän puhui myös erittäin hyvin englantia. Asia joka minun kohdallani tekee kommunikaation "ich habe einen riesen hunger" huomattavasti helpommaksi.

Neiti oli kiinnittänyt huomionsa koko Saksan kattavaan karttaan, jota itsekseni tutkin. Nauraen hän sanoi että matkaa taitaa olla jonkin verran jäljellä, kun mittakaava on niinkin suuri. Kerroin ettei edes Saksa riittäisi, vaan että lopullinen kohde olisi vielä paljon etelämpänä.

Jutustellessamme hän kertoi alueesta, jossa olimme. Ilmeni, että alueelle oli suunniteltu suurta ydinjätevarastoa. Syy tähän oli, että alue sijaitsi juuri entisen Itä-Saksan ja Länsi-Saksan raja-alueilla, ja politikot olivat ilmeisesti ajatelleet että "vihollisen" takapihalle dumppaaminen ei suututtaisi ketään.

Päättäjät eivät kuitenkaan olleet ottaneet huomioon ärsytettyä saksalaista aktivistia. Meille nimittäin selvisi että iso joukko aktivisteja ja taiteilijoita oli muuttanut alueelle juuri vastustaakseen tätä isoista lähikaupungeista kuten Berliinistä, Hampurista ja Hannoverista. Täällä ollaan ilmeisesti valmiita tekemään isojakin uhrauksia sen eteen mihin uskotaan. Pelkällä nettiadressilla ei täällä pitkälle pötki. Itse Christina oli erikoistunut luonnosta löytyvien syötävien kasvien etsimiseen ja tutkimiseen.

Nauraen uusi ystävämme kertoi että nyt on hyvä paikka kokea saksa joka ei ole pelkkää sauerkrauttia. Meidät kutsuttiin muun muassa valokuvanäyttelyyn, kunnia josta meidän valitettavasti oli kieltäydyttävä. (Olimme niin hikisiä ja likaisia, että häpeä olisi ollut liian suuri...)

Antiikkia, antiikkia

Pyöräretki ei ole este antiikki- ja romukauppa koluamiselle. Tänään pysähdyimme tienvarrella sijaineeseen entiseen ruokakauppaan. Putiikin pitäjä oli viralliselta ammatiltaan kääntäjä, kielinään venäjä ja puola.

Hyllyjä tutkailessamme hän kertoili niitä näitä, ja jossain vaiheessa jutustelu kääntyi säähän, joka siis on jatkunut helteisenä. Nauraen meille sanottiin että seuraavalla kerralla kannataisi tulla autolla, ja että silloin voisimme myös ostella jotain. Samalla hän toi meille jossain takahuonessa sijaneesta jääkaapista kylmää juotavaa - ele, jota erityisesti Kaisa arvosti suuresti.

Ostettavaa olisi ollut, muun muossa hieno itäsaksalaisen rajavartijan univormun takki - selkeän Pmmp-henkinen vaateparsi. Jälkivärjätyt Beatles-kuvat olivat toinen kohde, joka olisi voinut lähteä mukaan, sekä kolmiulotteinen taulu kultakehyksineen esittäen jotain raamatun tapahtumaa.

Vaan kun kärrymme oli jo täynnä, saimme tällä kertaa tyytyä silmänruokaan. Seuraavalla kerralla sitten auton kanssa asiat voivat olla toisin...

Pusikossa


Vain muutama minuutti tämän kuvan ottamisen jälkeen Leka sai taas hetken tuntea itsensä fiksuksi ja puhua englantia. (Saksan taidoissamme kun valitettavasti olemme molemmat tasolla "puhun mielummin kuin hyvin".) Englanninkielisinä puhekumppaneina oli toinen pyöräilevä pariskunta, joka totesi meidän olevan aikamoisella turneella. Muu keskustelu käsitteli mahdollisen vessan olinpaikkaa, mutta sen lopputuloksena jouduimme taas kerran kääntymään pusikon puoleen.

Saksalaiset (ja ruotsalaiset) taukopaikat eivät ylipäätään ole yhtä hyvin varustettuja kuin suomalaiset, täällä taukopaikaksi riittää, että asvalttikone on tehnyt koukkauksen tien sivuun. Vai onko kulunut vuosi kullannut muistot suomalaisista taukopaikoista? Tuntuu, että niillä oli usein vessa, kahvila ja järvenrantamaisema.

Kansainvälistä tunnelmaa


Stralsundissa oli toissapäivänä kansainvälinen tunnelma: Kauppojen ikkunat täynnä Ruotsin lippuja Ruotsi-viikon kunniaksi ja kävelykadulla venäläinen mieskuoro laulamassa. Kaikki tämä ja vielä saksalaisuus samaan hintaan!

Kartanlukua


Sopiva kartan mittakaava on varmastikin makuasia. Kartan sivun kääntäminen on aina hauskaa, silloin tuntee päässeensä eteenpäin, mutta jos sivua pitää kääntää parin tunnin välein se menettää merkityksensä.

Saksassa on tarjolla paljon pyörä- ja retkeilykarttoja, mutta niiden mittakaava on 1:75 000, eli sentti kartalla on kurjat 750 m luonnossa. Sopivan kokoiseksi taitellun karttasivun halki pyyhkäisee maantietä ihan liian nopeasti, ja tuntee jotenkin fuskaavansa.

Meillä on mukana myös iso koko Saksan kartta, jonka mittakaava taas on sellainen, että kaikki pikkutiet ja -kylät puuttuvat, ja navigointi on sikäli hankalaa. Se taitaa olla tarkoitettu Autobahnin käyttäjille.

Mutta eilen löytyi vallan mainio kartta, mittakaava 1:300 000, jossa on kaikki kohdallaan. Kylien nimet ovat paikallaan, mutta karttaa saa kääntää vain noin kerran päivässä, jolloin kääntämisestä tulee asianmukaisen juhlallinen toimenpide.

Friday, July 25, 2008

Kaisan nörttinurkka, päivä 12

Reitti: Kritzkow-Güstrow-Goldberg-Lübz-Parchim-Ludwigslust
Matka: 114,53 km
Keskinopeus: 20,7 km/h
Sää: Kuumaa, aurinkoista, myötätuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 177 kcal
Sijainti perillä: N53.19.037' E11.28.020'

Leka ja anarkistit


Kaisan opaskirjasta löytynyt nuorten luontokeskus/retkeilymaja kuulosti vähän epäilyttävältä: puhelimeen vastannut nainen varoitti, että talossa on illalla juhlat. Halpa hinta ja oma keittiö kuitenkin houkuttelivat, ja päätimme ottaa riskin. Lekan kauhukuvitelmissa meitä odotti graffitien peittämä röttelö, jonka punkkarit olivat vallanneet anarkistipäämajakseen. Tai vielä pahempaa, uus-hipit ovat järjestäneet metsäbileet joilla taataan vihoviimeisenkin luontokappaleen mielenterveyden järkkyminen jollain melusaasteella jota ilmeisesti myös Goa tranceksi nimetään.

Kun vielä gps-laitteemmekin väitti, ettei koko osoitetta ollut edes olemassakaan, oli huumori kaukana. 110 kilometriä polttavassa auringonpaisteessa ja kova nälkä koetelivat sivistyneistön sietorajoja. Tähän yhtälöön ei sopinut enää yksikään vastoinkäyminen.

Mutta kuinka ollakaan, metsän keskeltä löytyikin oikein herttainen talo. Ja juhlijat vaikuttivat siivoilta teineiltä, jotka olivat varanneet kymmenelle hengelle juotavaksi kaksi six-packia. Tätä kirjoittaessa ei tietysti ole vielä tiedossa, mitä muuta teinit aikovat juoda six-packien lisäksi, mutta käymme nukkumaan luottavaisina Saksan nuorisoa kohtaan. (Mikäli ongelmia kuitenkin ilmenee kuuluu retkivarustustukseemme suomalainen Fiskarsin puukko jossa on hyvä kahva ja terävä kärki...)

Kuri ja järjestys

Olimme kuulleet etukäteen, että Saksa on mainio pyöräilymaa. Se onkin totta sikäli, jos aikoo käydä pyörällä töissä tai kaupassa - täällä on valtavan paljon enemmän pyöräteitä kuin Suomessa tai Ruotsissa.

Mutta pyöräteissä on se pieni ongelma, että ne eivät sovi kovin hyvin pitkille matkoille. Ne mutkittelevat, vaihtavat tien puolta, nousevat ja laskevat, pujahtavat tunneliin, eroavat maantiestä ja katoavat metsään. Asvaltissa voi olla halkeamia, joista kasvaa ruohoa, ja pään päälle kurkottavista puista voi olla putoillut oksia ja käpyjä. Samaan aikaan vieressä kulkee autotie suorana ja loivana. Risteyksissä on selkeät tienviitat, pyörän eteen ei juokse lapsia eikä koiria.

Saksalaisten pyöräteiden erikoispiirre tuntuu olevan, että ne on rakennettu usein erilaisista sievistä laatoista tai kivistä. Mainio yksityiskohta kaupunkikuvassa, mutta kapeat renkaamme tahtovat välillä pudota epätasaisten laattojen väleihin, ja ilman jousitusta on ikävää risteyksissä jatkuvasti rymistellä ylös alas pyörätieltä autotielle. Eihän kukaan autoilijakaan haluaisi, että moottoritie olisi peitetty mukulakivillä.

Tämä kaikkihan ei ole sinänsä mikään pulma, koska autokaistalla pyöräily on kielletty vain moottoriteillä ja reittimme ei tietenkään kulje niiden kautta. Voimme huristella kaikessa rauhassa pienempien maanteiden sileitä reunoja, nopeutta rajoittamassa vain oma lihasvoima.

Mutta. Saksalaisillahan on maine sääntöjä rakastavana kansana. Kuri ja järjestys se olla pitää. Ja jos maantien vieressä metsässä kulkee kapea kuoppainen pyörätie, niin pyöräilijän on mentävä sinne häiritsemästä autoilijoita, koska se on pyöräilijän lakisääteinen paikka. Mitä siitä, että pyöräilijä joutuu aina muutaman kilometrin välein pysähtymään ja odottamaan suhteellisen turvallista hetkeä ylittää autokaistat, kun pyörätie siirtyy tien oikealta vasemmalle puolelle ja takaisin? Tai siitä, että samalla tiellä ajaa myös traktoreita, jotka ovat yhtä hitaita kuin pyöräilijät, ja tukkivat koko kaistan?

Emme ole koskaan Suomessa autotiellä pyöräillessämme kohdanneet sellaisia protesteja kuin Saksassa. Tööttäilyä, huutelua, käsimerkkejä... Tänään olimme myötätuulessa päässeet hyvään vauhtiin, noin 27 km/h, kun yksi miekkonen bemarissaan hidasti Kaisan kohdalla, avasi ikkunan ja huusi jotain - onneksi saksan taitomme eivät riittäneet ymmärtämään, mitä. Nöyrästi pysähdyimme, odotimme, ylitimme tien jolla autot suihkivat 80 km/h vauhtia, menimme pyörätielle, ja totesimme mittareista uuden nopeutemme: noin 17 km/h. Mutta tärkeintähän ei ole sujuva ja turvallinen eteneminen, vaan sääntöjen noudattaminen.

A rare sight


The stump is a shy and sensitive creature that usually likes to hide in its nest, the so called "prosthetic foot". But sometimes in summertime the weather just is so great that even the most timid stump gathers all her courage and ventures outside. And here Leka has captured one of these rare moments with his camera: a small stump basking in sunlight.

Snälla, kan ni skicka hit en moln?


När vi frös i de svenska regnskurarna och svor åt motvinden sa Leka flera gånger: "Vi kommer nog att sakna det här vädret när vi kommer till Centraleuropa!" Och nu har det redan hänt: vi har för hett. Solen sken från en molnfri himmel, det fanns ingen skugga på landsvägen, och svetten bara rann ner längs ryggen. Vi tog flera pauser och drack enorma mängder saft, mineralvatten och sportsdryck, men det bara gick inte att släcka törsten.

Varmt väder är ju exakt det som vi väntat oss, men närmare 30 grader är så väldigt varmt! Vi vill ju inte klaga, men kunde inte en svensk moln i misstag segla hit och täcka solen för en liten stund?

Thursday, July 24, 2008

Kaisan nörttinurkka, päivä 11

Reitti: Altefähr-Stralsund-Richtenberg-Tribsees-Laage-Kritzkow
Matka: 99,10 km
Keskinopeus: 19,9 km/h
Sää: Aurinkoista ja lämmintä, reipasta myötätuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 1 956 kcal
Sijainti perillä: N53.53.155' E12.15.080'

Mantereelle


Kaisa polkee piiitkää siltaa Rügenistä Stralsundiin - nyt ollaan virallisesti Keski-Euroopan mantereella! Lihasvoimin! (Mitä nyt pikkuisen on laivoilla puksuteltu.)

Kaisan kirjavinkki

Kaikki kunnia Lekan kaunokirjallisille harrastuksille, mutta jonkun perheessä on oltava järkevä. Olen ottanut tämän raskaan vastuun kannettavakseni nöyrästi, enkä vaadi siitä kunniaa. Mutta haluan kertoa, että minäkin olen ostanut kirjan, nimeltään Bett & Bike.

Tämä mainio teos on luettelo kaikista Saksan pyöräilijäystvällisistä majapaikoista hotelleista leirintäalueisiin. Annan esimerkin. Eilen meillä ei ollut luetteloa, ja päädyimme nukkumaan minimaalisessa teltassa ilman makuualustaa. Tänään meillä on luettelo, ja nukumme leveässä parisängyssä puhtaissa lakanoissa, pyörät lukkojen takana turvassa ja hikiset pyöräilyvaatteet puhtaina kuivauskaapissa.

Tässä lukija voi huomata spontaanin ja suunnitelmallisen matkailun välisen eron (valitettavasti eron voi huomata myös lompakossaan, mutta ei nyt puututa moisiin sivuseikkoihin).

Kaisan nörttinurkka, päivä 10

Reitti: Trelleborg-Sassnitz-Altefähr
Matka: 61,9 km pyörällä, lisäksi 3 h 45 min laivalla
Keskinopeus: 18,9 km/h
Sää: Aurinkoista, tuulta sinne tänne
Kalorinkulutus (Kaisa): 1 116 kcal
Sijainti perillä: N55.22.253' E13.10.155'

Grauf


Kun naarasleijona aamulla herää ja kömpii esiin luolastaan, on hyvä pysytellä turvaetäisyydellä, sillä se etsii todennäköisesti aamiaista.

Sassnitz-Altefähr


In the early afternoon Kaisa calls a camping site on the other side of the German island of Rügen.

- Hi, we're coming there from Sassnitz, is there space for two persons, two bikes and a tent?
- You're coming with bikes? From Sassnitz? Today? It's too far, it's more likely you'll make it here tomorrow!
- But isn't it just about 45 kilometres? We've been doing much longer days...
- Well, OK, if you're sure...

Ruotsimme loppui - saisimmeko lisää?



Suurta tyydytystä ja samalla tiettyä haikeutta tuntien rullasimme tiistaina kello viiden aikoihin Trelleborgin keskustaan. Maisemat olivat matkan aikana muutuneet vahvasti, mutta eriyisesti viimeiset 80 kilometriä näyttivät meille Ruotsin jota emme ennen olleet nähnneet. Lopputtomat keltaiset pellot kohtasivat katseemme minne tahansa päämme käänsimmekään. Maisemaa maustoi siellä täällä seisova mahtava tammi. Muuta metsää ei ollut. Tuuli oli puuttuvan metsän takia kokemuksemme mukaan erityisen kova. Meidän onneksemme sen suunta vaihteli, ja ei näin ollen ollut pelkästään vastainen. (Asia josta Kaisa on vahvasti eri mieltä!)

Olimme selvittäneet yhden suurista etapeistamme - takanamme oli nyt noin 800 kilometriä ruotsalaista maantietä. Itämeren rannalla seisoessamme läsnä oli myös tiettyä hermostuneisuutta. Miten tästä eteenpäin? Ruotsi oli kuitenkin tuttu ja turvallinen, mutta nyt edessämme avautuisi Euroopan manner koko suuruudessaan.

Yövyimme edullisessa Night Stop -nimisessä motelissa alle kilometrin satamasta. Huone oli siistihkö, ja sängyt jopa valmiiksi pedatut. Yöuni ei kuitenkaan tarjonnut sitä lepoa, mitä siltä odotimme. Minä olin hermostunut pyöristämme jotka viettivät yönsä ulkona, Kaisan mieltä painoi mahdolliset erehdykset joita olimme tehneet byrokratian suhteen. Oliko meillä kaikki vaadittavat paperit jotta pääsisimme lautalle? Miten majapaikat Saksassa saisi järjestettyä? Ja olisiko nettiyhteykisä saatavilla?

Kääntelimme ja vääntelimme puolihorroksessa heräten useaan otteeseen, ennen kuin armollinen herätyskello soi 5.45. Istumme juuri nyt keskellä Itämerta, suuntana Saksan pohjoisin saari Rügen ja sen satamakaupunki Sassnitz. Sää on aurinkoinen. Ja viereisellä penkillä Kaisa on vihdoin saanut unenpäästä kiinni.

Kirjavinkki


Pyöräretkeilijän pakkaus on tunnetusti pyrittävä pitämään kevyenä. Kaikki tavarat, jotka kokee tärkeiksi, muistuttavat olemassaolostaan jokaisessa ylämäessä, ja halu keventää kuormaa elää vahvana.

On kuitenkin sellaisia pieniä ylellisyyksiä joita ilman en matkaan lähtisi. Yksi niistä on kirja. Korkeavuorenkadulla sijaistevasta antikvariaatista ennen Helsingistä lähtöäni hankkima kirja Piin elämä päättyi eilen. Koskettava ja kaunis tarina vei mennessään, niin ettei minusta aina aamiaispöydässäkään ollut seurustelijaksi.

Kirja on tarina haaksirikon uhriksi joutuneesta Pii Patelistä, joka vietää kuukausia Tyynellä valtamerellä ajelehtien pelastuslautalla jonka hän jakaa bengalintiikerin kanssa. Kirjailija kuvailee hienovireisesti sitä epätoivoa ja elämänhalua, jotka kumpuavat elämän ollessa uhattuna. Kirja on vähäeleinen ja melankolinen eikä turvaudu missään vaiheessa tyhjiin erikoistehosteisiin. Se on totuudenmukainen ja samalla kysyy meilä mikä loppujen lopuksi onkaan totta.

Suuret sanat kirja-arvioissa ovat jokapäiväistä heinää, mutta sen voin rehellisesti sanoa, että tämän kirjan vetäminen peräkärryssämme on asia jota en todellakaan kadu! Ja jopa luettuna pidän sitä sullottuna laukunpohjalla.

Play-off parta


Jottemme olisi lätkäpelaajia huonompia, kasvatti meistä asian suhteen lahjakkaampi partaa koko etapin ajan. Kuvat ennen ja jälkeen. Ero ei välttämättä kuvissa näytä niinkään merkittävältä, muuta siisteys lisääntyi huomattavasti, kun Mika Myllylä -look siirtyi Gilletten myötävaikutuksella menneisyyteen. Nyt uskallamme astua Saksan maalle urhein mielin, tietäen ettei meitä ainakaan tämän takia pidetä metsäläisinä.

Två krokodiler


Vår kvällspromenad ledde oss förbi Trellebors museum. Det förblev oklart för oss hurdan samling de har (och antagligen också för största delen av andra resenärer, eftersom museet bara har öppet mellan 13 och 17) men framför den stod ett konstverk som fångade vår uppmärksamhet. "Ska det se ut som traktordäck?" undrade Kaisa. "Inte bara se ut, det ÄR traktordäck!" Två stortändade krokodiler kvättrar upp ett torn, och det hela är bygt av olika bil- och motorcykeldäck. Om det finns flera lika roliga statyer inne i museet så rekommenderar vi varmt lite längre öppethållningstider!

Tuesday, July 22, 2008

Kaisan nörttinurkka, päivä 9

Reitti: Höör-Södra Sandby-Svedala-Trelleborg
Matka: 92,85 km
Keskinopeus: 18,4 km/h
Sää: Puolipilvistä, vastatuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 1 930 kcal
Sijainti perillä: N55.22.260' E13.10.132'

Hyvin pyörivät tuulimyllyt...


...polkimet sitä vastoin taas hitaammin. Ruotsi ei olisi tahtonut ilmeisesti päästää meitä lähtemään, mahdoton tuuli puski mereltä Skånen avoimien peltojen yli. Sinnittelimme kuitenkin Trelleborgiin asti, ja huomenaamuna laiva vie meidät Saksan puolelle. Edessä on karttojen hankkiminen, reitin suunnittelu ja Saksan retkeilymajaverkostoon tutustuminen.

Tänä iltana kuitenkin keskityimme juhlistamaan ensimmäisen maan kellistämistä SIA Glass:n makoisilla vegaanisilla sorbeteilla: Leka makealla mangolla, Kaisa kirpeällä kaktus-sitruunalla. Suosittelemme (sekä pyöräilyä että sorbettia!).

Monday, July 21, 2008

Kaisan nörttinurkka, päivä 8

Reitti: Älmhult-Osby-Hässleholm-Höör
Matka: 100,70 km
Keskinopeus: 20,0 km/h
Sää: Aurinkoa! Ja myötätuulta. Jee jee jee!
Kalorinkulutus (Kaisa): 1 966 kcal
Sijainti perillä: N55.58.286' E13.31.135'

Iltapala


Tässä askeettinen ateriamme: vain pieni pasta-annos kukkakaali-tofu-tomaattikastikkeen kera, tuoretta luomuoreganoa, avokadoa ja oliiveja. Kuten huomaatte, pyörämatkailu todella on kovan itsekurin sävyttämää kilvoittelua.

It's getting warmer now!


A japanese proverb says that even a stone will get warm if you sit on it for three years. The same logic seems to hold true for the weather in Sweden. After more than our fair share of head wind and heavy rain we finally saw a day that was so close to peerfect that it was almost scary. (I mean to say, we didn't almost dare take any breaks, lest his paradise would be snached away from us.)

Continuing with the analogies, in vaisnava hinduism the spiritual world is described as a place where every word is like a song and every step like a dance. Today Skåne geve us a small glimpse of something akin, as even every up hill felt like a down hill. We did some 20+ km/hour climbing, and even more when descending. Without feeling any strain doing so. All while the sun bathed us with its soothing rays.

This was what cycling is like as its best. We have once again fallen in love with the road! And it only took us five days of bashing to be able to truly appreciate it when it's good.

Briohimlet


Två vuxna resenärer har igen i misstag hittat en barnparadis: Brios Lekoseum i Osby. Vädret var så fint att vi vågade inte stanna och titta på en av Sveriges största Barbiesamlingar, modeljärnvägar och äldre träleksaker. Men den här filuren träffade vi vid vägkanten och fångade på ett foto.

All the way South


See, we've come so far South that I have to bow down to point at Höör where we're staying for the night!

Taas nelijalkaisia


Eilisen suomalaishenkiset avohakkuumaisemat vaihtuivat onneksi takaisin herttaisiin ruotsalaisnäkymiin: punaisia puutaloja, peltoja, taas punaisia puutaloja, lehmiä, hevosia, lampaita... Tämä suloinen lauma vietti iltapäivää Hässleholmin ja Höörin välillä miellyttävässä puolivarjossa. (Leka väittää, että yksi lehmistä vaikutti aggressiiviselta, arvioikaa itse kuvasta...)

Miksiköhän muuten lehmillä pitää olla korvassa ne keltaiset laput, mutta hevosilla ei tarvitse? Eikö lehmilläkin voisi kaikilla olla nimi ja oma karsina, ja lehmätyttö, joka kävisi säännöllisesti harjaamassa ja rapsuttelemassa niitä?

Mutta olisittepa nähneet sen yhden vaalean jättiläisen (sonnin?), joka alkumatkasta köllötteli tien vieressä. Onneksi se oli sinä aamuna jo ehtinyt syödä kaksi pyöräilijää, muuten olisimme olleet pahassa pulassa...

En byig vind

När jag i slutet av 90-talet började läsa Henning Mankells Wallanderböcker, lärde jag snabbt mig ett nytt ord: byig. Nu har det varit länge sen jag senast läste böckerna, men jag vill minnas att flera av dem började med en skildring av den byiga vinden som blåste över de leriga skånska åkrarna.

Och bying har vinden minsann varit! Man cyklar glatt i medvind bara för att i följande kurva nästan slås ner från cykeln när en otroligt stark sidovind slår i. (Men åkrarna har inte varit leriga, utan riktigt vackra och gröna.)

Tyvärr ser det ut så att vi inte kommer att besöka Ystad på den här resan, de ca 40 extra km som med bil sku vara helt obetydliga är för mycket för en cykelresenär. Men kanske hittar jag en billig pocketutgåva av nån av böckerna i Trelleborg för att läsa på båten till Tyskland... Jag vill minnas att min favorit vad Den Femte Kvinnan.

Aurinkoa!


Ylitimme Smålandin ja Skånen rajan, ja aurinko alkoi paistaa! Ja mikä parasta, olemme saaneet jopa välillä polkea myötätuulessa! Juuri kun olimme suistumassa epätoivoon, Ruotsi päätti sittenkin armahtaa suomalaisparkoja.

Kaisan nörttinurkka, päivä 8

Reitti: Älmhult-Osby-Hässleholm-Höör
Matka: 100,70 km
Keskinopeus: 20,0 km/h
Sää: Aurinkoa! Ja myötätuulta. Jee jee jee!
Kalorinkulutus (Kaisa): 1 966 kcal
Sijainti perillä: N55.58.286' E13.31.135'

Sunday, July 20, 2008

Hyvää yötä!


Olemme tällä reissulla yöpyneet retkeilymajoissa, leirintäalueiden mökeissä ja tietysti laivalla. Tärkeintä on tietysti, että huoneessa on kohtuullisen lämmin ja kohtuullisen vähän hyttysiä (joita ei muuten olekaan paljon näkynyt, onkohan se kovan tuulen hyvä puoli?). Mutta jotkut paikat vain ovat mukavampia kuin toiset. Erityisesti isoilla leirintäalueilla tulee välillä sellainen olo, että kaikki on kiellettyä tai maksullista suihkusta alkaen. Omistajilla on jonkinlainen ottakaa tai jättäkää -mentaliteetti: jos ei kelpaa, niin sopii pyöräillä naapurikuntaan 40 kilometrin päähän!

Trosassa yövyimme Vandrarhem Snipan:ssa, jossa oli hyvä keittiö, ilmainen pyykkikone ja asiallinen huone. Vimmerbyssä taas Kaisaan teki vaikutuksen ison leirintäalueen Nossenbaden Campingin hieno invavessa ja -suihku.

Mutta tänään onnistuimme summamutikassa löytämään Älmhultin kunnan nettisivujen kautta oikean helmen, Bed & Breakfast Villa Siestan. Lähellä keskustaa, rauhallisella omakotialueella, kauniissa talossa on reilunkokoinen huone, jossa meitä odottivat puhtaat lakanat (kuuluivat tietysti hintaan). Valtavan ystävällinen mies esitteli: täällä on pesukone, tässä keittiö (oikein sievä uusi Ikean keittiö siis eikä mikään nuhjuinen vanha mikro huoneen nurkassa), ja tässä salasana langattomaan laajakaistaan. Pyörät voitte laittaa autotalliin, niin eivät kastu jos yöllä sataa. Niin ja jos teillä ei ole kruunuja, niin eurot käyvät ihan yhtä hyvin!

Tuli sellainen olo, että miekkonen oikeasti toivoi, että viihtyisimme täällä! Hyvä ominaisuus majoituslaitoksen omistajalle. :)

Two very unusual bikes


We've seen quite a few bikes on this trip. But unfortunately most of them have sped past us at 100 km/h, attached to a car or caravan. It seems that biking is something that people like to do in the evenings after they've found a nice spot to park the car.

But today we met a couple of bikes that actually had people on them, and not just tourists like ourselves! Alexandra and William are on an amazing eleven-year journey with their bikes, a tent and a guitar. They sing and play at hospitals, retirement homes, schools etc. and have covered about 40 000 km by now.

You can check out their website at:
http://www.geocities.com/wayofpilgrims

This must be one of the coolest aspects of slow travel: meeting people you'd never ever bump into in your ordinary safe life. My brain's still trying to digest the thought of eleven years on a bike. (Their saddles did look much more comfortable than ours...)

Good luck! At least today you had the tail wind! :)

Vi såg hästen, men den såg inte oss


Vi har sett en hel del hästar stå och mumsa hö vid vägen, och inget illa med det. Kaisa har ju blivit hästflicka under våren, och drömmer om att nästa år kanske göra en längre ridtur i stället för det här eviga cyklandet (medan Leka funderar på en båttur över Beringssund).

Men vad kan vara poängen med att ha en tygbit på ögonen? Vi har sett flera varianter, men alla tycks täcka ögonen helt och hållet. Blir det inte lite tråkigt för hästen som inte får se alla intressanta bilar (och cyklister)? Vi bara frågar...

Virallinen kuva Lekasta


Kaikilla reissuillamme tapahtuu sama ilmiö: Kaisasta on noin tuhat kuvaa ja Lekasta yksi epätarkka. Tässä nyt se yksi, ihan periaatteesta. Reipas atleettimme lähestyy siinä Diön kylää, ylämäkeen ja vastatuuleen tietysti.

Hölmö


Juu, kyllä me tiedämme, että maailmassa on monia eri kieliä. Ja jotkut sanat voivat kuulostaa hassuilta jollakin toisella kielellä. Eikä siinä ole mitään naurettavaa. Mutta pakko nyt oli kuitenkin kuvata tämä kyltti.