Jännittää kauheasti!

(Tämä on naputeltu eilen illalla, mutta nettipäs ei toimnutkaan laivalla, ei edes aamulla Tukholman saaristossa. Pöh.)

Julistin eilen illalla, etten varmasti nukkuisi minuutiakaan, kun jännitti niin kovasti. Käytännössä taisin nukahtaa melkein kesken julistuksen, mutta aamulla olin täysin paniikissa. Missä kaikki tavarat on, onko kaikkiin meileihin vastattu, onko kaikki työasiat hoidettu, jaksanko polkea edes Helsinkiin? Alkukesä on ollut hoppuisa, syksyllä ilmestyvän sarjiskirjan kansista puhuttiin painon miehen kanssa viimeksi vielä perjantaina ja nyt kirja parka jää oman onnensa nojaan meidän karatessamme ulkomaille.

Viime vuonna olin (muistaakseni) ehtinyt treenata enemmän, poljin reilut 800 kilometriä ennen reissua. Nyt treeniä on kurjat 500 km ja edessä melkein tuplapituinen matka. Apua! Onneksi Lekakin (ainakin vielä) on samaa mieltä siitä, että alku otetaan rauhallisesti. Tuttu ja turvallinen ja tylsä Porvoo-Helsinki-tie sopi hyvin rauhoittamaan hätäistä mieltä, puskimme vastatuuleen ihan kohtuullista vauhtia vaikka etulaukun ja repun kanssa pyöräily tuntuu taas kauhean oudolta.

Viime vuonna suunnistimme Suomessa helppojen ja selkeiden Pyöräily GT-karttojen avulla, nyt niiden sijasta pyörän runkoon on kiinnitetty GPS-laite, jonka valmistaja lupasi olevan erityisesti pyöräilyyn suunniteltu. Olen (luullakseni) säätänyt sen välttämään moottoriteitä ja päällystämättömiä teitä, ja ainakin tänään se osasi hienosti ohjata meidät polkemaan Helsinkiin vanhaa tietä pitkin.

Huomenna GPS pääsee tositoimiin - hämmentävää ajatella, että jossain avaruudessa nököttää metallinen mötikkä, joka tietää täsmälleen missä päin Ruotsia kaksi pyöräilijää hikoilee!