Rankka päivä

Aluksi vinkki mukavuudenhalusille: Jos ette suunnittele omakotitalon hankkimista Tukholman esikaupunkialueilta, niin kaupungista kannattaa ottaa ripeä lähtö metrolla. Lähdimme aamulla polkemaan suoraan satamasta, ja vielä kahden aikaan iltapäivällä sompailimme herttaisten puutalojen seassa, ajoimme vähän väliä vikaan, palasimme takaisin, uusi yritys, lisää puutaloja... Esimerkiksi Alby, johon meiltä kesti pari tuntia päästä, on vielä metroverkon varrella.

Osasyynä tahmeaan lähtöön oli varmaankin GPS, jolle annoimme tehtäväksi johdattaa meidät ulos kaupungista. Muuten oppaanamme Ruotsissa on Cykelfrämjandet:in julkaisema Cykelspåret längs ostkusten, melko hyvin merkitty reitti, joka kulkee periaatteessa etelästä pohjoiseen asti. Reitin Tukholman kuvaus tuntui kuitenkin liian epäselvältä, joten lähdimme GPS:n avulla pujottelemaan ulos kaupungista.

Tuhlasimme Tukholman ulkopuolelle pääsemiseen ihan liikaa aikaa ja hermoja, mutta kun vihdoin pääsimme Vårstassa kunnon maaseudulle ja tien vieressä makoili pellolla lehmälauma, tunnelma oli mahtava. Tätä on pyörämatkailu: peltoja, metsiä, lehmiä, lampaita, hevosia... Cykelspåretkin löytyi, ja pienten eksymisten jälkeen opimme seuraamaan sen selkeitä tarroja ja kylttejä. (Yhden soratien sijasta kyllä pysyimme asvaltilla, ohutrenkaisilla pyörillämme menemme sen verran kovempaa vauhtia kunnon päällysteellä.)

Kunhan vaan joku Ruotsin ilmatieteen laitoksella viitsisi kääntää siitä kahvasta, josta kova puuskainen etelätuuli laitetaan pois päältä! Välillä tuntui taas kuin seinä olisi noussut eteen, alamäessäkin piti polkea ja ylämäessä teki vain mieli heittäytyä ojaan ja maata siinä, kunnes viranomaiset puuttuisivat asiaan.