Je ne regrette rien

"No, kannattiko?" kysyi Lekan äiti (joka ei voi ymmärtää, miksi joku hikoilee kuukauden pyörän päällä, kun senkin ajan voisi istua sohvalla syömässä suklaata). Annamme Edith Piafin vastata puolestamme. Kiitos kovasti kaikille blogin lukijoille ja erityisesti sitä kommentoineille!

Kevyt ja kettera

Leka kokeli aamulla pyorailya ilman 25 kilon laukkua ja 10 kilon perakarrya. Pyora oli kuin varsa kevatlaitumella: kevyt, kiikkera ja helposti kiihtyva. Mieli tekee jo kovasti lenkille talla varustuksella! (Kaisa sen sijaan makaa onnellisena sisalla mahallaan nena kirjassa.)

Ei, tama ei ole Sipoo.

Taman maiseman takia kannatti hikoilla! Kyseessa on Villefranche Nizzan naapurissa, teimme sinne sunnuntairetken eilen. Mutta miksi olemme taas pyorailleet paikkaan, jossa on veret seisauttavia ylamakia? Kaisan mielesta seuraava pyorareissu voisi suuntautua Hollantiin, se on mittasuhteiltaan ja topografialtaan tiettavasti varsin miellyttava...

Tassa meressa Kaisakin voi uida

Viime vuonna vain Leka uskaltautui pulikoimaan pyorareissun paatteeksi Jaameressa, talla kertaa Kaisakin paatti pulahtaa. Vesihan on norppien luonnollinen elementti. :)
(Tyngat muuten tykkasivat kovasti suolavedesta ja auringosta ja alkavat olla taas hyvassa kunnossa. Myos Nizzan vaatekaupoissa kiertelyn tiedetaan olevan hyvaksi ruumiille ja mielelle.)

Before & after

Lose weight super fast! In only four weeks, by biking only seven hours a day, you can lose as much as two kilos! Your friends will hardly recognize the new you! Order your bike now and start today!

Suuri maa, pieni tynkä

Pakko se on myöntää: tyngät eivät ole olleet ihan tyytyväiset siihen, miten niitä on kohdeltu kuluneen kuukauden aikana. Ne pitävät kyllä kovasti pyöräilystä, siinähän saa hikoilla ja reuhtoa sydämensä kyllyydestä suurimman painon kuitenkin levätessä takamuksen eikä jalkojen päällä. Mutta neljän viikon pyöräily Keski-Euroopan helteessä on pikkuisen eri asia kuin leppoisa puolentoista tunnin polkaisu kotoa mökille Porvoon saaristoon. Tyngän päät näyttävät kilpikonnan selältä, ja polvitaipeet punottavat kuin paviaanin pylly.

Tynkiä on yritetty lepytellä monin tavoin: lämpimillä suihkuilla, rasvaamalla, kylmillä limutölkeilä viilentämällä, leikkaamalla reikiä sukkiin paineen keventämiseksi, ilmakylvyillä iltaisin. Mutta kaikkein paras lepytyskeino taitaa olla yksinkertaisesti: vähemmän pyöräilyä ja enemmän makoilua. Siispä pari seuraavaa päivää Kaisa köllii mahallaan ilman jalkoja kuin ylimittainen saimaannorppa rantakalliolla. Aktiivilomalta pyörän selässä on siirrytty saumattomasti passiivilomalle kirjan ja suklaalevyn seuraan. Ei mitenkään epämiellyttävä olomuoto tämäkään...

Kaisan varustenurkka: Vaatteet

Viime kesänä oivalsin, että kuvissa näyttää kivalta, kun on vuorotellen punainen, vihreä ja sininen paita, mutta niiden peseminen erikseen on ärsyttävää. Siispä julistin ennen lähtöä, että mukaan otetaan vain sellaisia vaatteita, jotka voi kaikki pestä sekaisin. Joko mustia tai tummia tai sellaisia, joilla ei ole väliä.

Ei kestänyt kuitenkaan viittä minuuttiakaan, ennen kuin päätös oli kumottu. Leka katsoi surullisen spanielin katseella ja sanoi, että niin kovin mielellään tahtoisi mukaan jonkun kivan pyöräilyasun, vaikkapa valkoisen Francais des Jeuxin, joka sopisi niin hyvin matkan kohteeseenkin... Minulla ei ole minkäänlaista vastustuskykyä spanielikatseelle, joten mukaan lähti myös valkopyykkiä.

Yllättävän monessa pikkuhotellissa, bed & breakfastissa ja retkeilymajassa oli pesukone, ja saimme ne mustat ja kirjavat kunnolla puhtaiksi aina muutaman päivän välein. En nimittäin osaa käsipyykkiä pestä sellaisella tarmolla, että pari päivää käytössä olleen järkyttävän hajuiset pyöräilyvaatteet tulisivat oikeasti hyvöntuoksuisiksi ja raikkaiksi. (Niin, kauhea totuus on, että reissussa ei viitsi joka päivä ottaa puhtaita vaatteita, koska ne kuitenkin hikoaisivat puolessa tunnissa läpimäriksi. Meillä on ollut tapana mennä aina kaksi päivää samoilla haisuleilla.)

Mutta valkoisten pesu oli siis aina pieni lisäprojekti, koska myöhään illalla perille tullessa kahden koneellisen pyörittäminen ja kuivaaminen on aina hankalampaa kuin yhden. Helpommalla pääsette, jos hankitte omalle spanielillenne ajoissa ennen reissua sellaisen lempiasun, jonka voi pestä kirjavan peruspyykin seassa!

Lopuksi vinkki turhamaisille: Jos ei halua mainostaa pyöräilysaavutuksiaan vahvoilla rusketusrajoilla, kannattaa valita helteiseen reissuun hihaton paita. Lekan ylävartalo on tällä hetkellä varsin koominen näky: vitivalkoinen rintakehä ja olkapät, jotka hihansuun kohdalla muuttuvat kuin veitsellä leikaten ruskeaksi paahtuneeksi.