Deux Vélos

Je ne regrette rien

2008-08-25T13:09:00.000-07:00

"No, kannattiko?" kysyi Lekan äiti (joka ei voi ymmärtää, miksi joku hikoilee kuukauden pyörän päällä, kun senkin ajan voisi istua sohvalla syömässä suklaata). Annamme Edith Piafin vastata puolestamme. Kiitos kovasti kaikille blogin lukijoille ja erityisesti sitä kommentoineille!

Kevyt ja kettera

2008-08-20T05:45:00.000-07:00

Leka kokeli aamulla pyorailya ilman 25 kilon laukkua ja 10 kilon perakarrya. Pyora oli kuin varsa kevatlaitumella: kevyt, kiikkera ja helposti kiihtyva. Mieli tekee jo kovasti lenkille talla varustuksella! (Kaisa sen sijaan makaa onnellisena sisalla mahallaan nena kirjassa.)

Ei, tama ei ole Sipoo.

2008-08-18T09:41:00.000-07:00

Taman maiseman takia kannatti hikoilla! Kyseessa on Villefranche Nizzan naapurissa, teimme sinne sunnuntairetken eilen. Mutta miksi olemme taas pyorailleet paikkaan, jossa on veret seisauttavia ylamakia? Kaisan mielesta seuraava pyorareissu voisi suuntautua Hollantiin, se on mittasuhteiltaan ja topografialtaan tiettavasti varsin miellyttava...

Tassa meressa Kaisakin voi uida

2008-08-18T09:39:00.000-07:00

Viime vuonna vain Leka uskaltautui pulikoimaan pyorareissun paatteeksi Jaameressa, talla kertaa Kaisakin paatti pulahtaa. Vesihan on norppien luonnollinen elementti. :)
(Tyngat muuten tykkasivat kovasti suolavedesta ja auringosta ja alkavat olla taas hyvassa kunnossa. Myos Nizzan vaatekaupoissa kiertelyn tiedetaan olevan hyvaksi ruumiille ja mielelle.)

Before & after

2008-08-18T09:37:00.000-07:00

Lose weight super fast! In only four weeks, by biking only seven hours a day, you can lose as much as two kilos! Your friends will hardly recognize the new you! Order your bike now and start today!

Suuri maa, pieni tynkä

2008-08-15T10:41:00.001-07:00

Pakko se on myöntää: tyngät eivät ole olleet ihan tyytyväiset siihen, miten niitä on kohdeltu kuluneen kuukauden aikana. Ne pitävät kyllä kovasti pyöräilystä, siinähän saa hikoilla ja reuhtoa sydämensä kyllyydestä suurimman painon kuitenkin levätessä takamuksen eikä jalkojen päällä. Mutta neljän viikon pyöräily Keski-Euroopan helteessä on pikkuisen eri asia kuin leppoisa puolentoista tunnin polkaisu kotoa mökille Porvoon saaristoon. Tyngän päät näyttävät kilpikonnan selältä, ja polvitaipeet punottavat kuin paviaanin pylly.

Tynkiä on yritetty lepytellä monin tavoin: lämpimillä suihkuilla, rasvaamalla, kylmillä limutölkeilä viilentämällä, leikkaamalla reikiä sukkiin paineen keventämiseksi, ilmakylvyillä iltaisin. Mutta kaikkein paras lepytyskeino taitaa olla yksinkertaisesti: vähemmän pyöräilyä ja enemmän makoilua. Siispä pari seuraavaa päivää Kaisa köllii mahallaan ilman jalkoja kuin ylimittainen saimaannorppa rantakalliolla. Aktiivilomalta pyörän selässä on siirrytty saumattomasti passiivilomalle kirjan ja suklaalevyn seuraan. Ei mitenkään epämiellyttävä olomuoto tämäkään...

Kaisan varustenurkka: Vaatteet

2008-08-15T10:40:00.001-07:00

Viime kesänä oivalsin, että kuvissa näyttää kivalta, kun on vuorotellen punainen, vihreä ja sininen paita, mutta niiden peseminen erikseen on ärsyttävää. Siispä julistin ennen lähtöä, että mukaan otetaan vain sellaisia vaatteita, jotka voi kaikki pestä sekaisin. Joko mustia tai tummia tai sellaisia, joilla ei ole väliä.

Ei kestänyt kuitenkaan viittä minuuttiakaan, ennen kuin päätös oli kumottu. Leka katsoi surullisen spanielin katseella ja sanoi, että niin kovin mielellään tahtoisi mukaan jonkun kivan pyöräilyasun, vaikkapa valkoisen Francais des Jeuxin, joka sopisi niin hyvin matkan kohteeseenkin... Minulla ei ole minkäänlaista vastustuskykyä spanielikatseelle, joten mukaan lähti myös valkopyykkiä.

Yllättävän monessa pikkuhotellissa, bed & breakfastissa ja retkeilymajassa oli pesukone, ja saimme ne mustat ja kirjavat kunnolla puhtaiksi aina muutaman päivän välein. En nimittäin osaa käsipyykkiä pestä sellaisella tarmolla, että pari päivää käytössä olleen järkyttävän hajuiset pyöräilyvaatteet tulisivat oikeasti hyvöntuoksuisiksi ja raikkaiksi. (Niin, kauhea totuus on, että reissussa ei viitsi joka päivä ottaa puhtaita vaatteita, koska ne kuitenkin hikoaisivat puolessa tunnissa läpimäriksi. Meillä on ollut tapana mennä aina kaksi päivää samoilla haisuleilla.)

Mutta valkoisten pesu oli siis aina pieni lisäprojekti, koska myöhään illalla perille tullessa kahden koneellisen pyörittäminen ja kuivaaminen on aina hankalampaa kuin yhden. Helpommalla pääsette, jos hankitte omalle spanielillenne ajoissa ennen reissua sellaisen lempiasun, jonka voi pestä kirjavan peruspyykin seassa!

Lopuksi vinkki turhamaisille: Jos ei halua mainostaa pyöräilysaavutuksiaan vahvoilla rusketusrajoilla, kannattaa valita helteiseen reissuun hihaton paita. Lekan ylävartalo on tällä hetkellä varsin koominen näky: vitivalkoinen rintakehä ja olkapät, jotka hihansuun kohdalla muuttuvat kuin veitsellä leikaten ruskeaksi paahtuneeksi.

Kaisa ja klassikko

2008-08-15T10:39:00.000-07:00

Ei, me emme asu Negrescossa, mutta kun mietimme, mikä on Nizzan tärkein maamerkki, se tuli ensimmäisenä mieleemme. (Ja sijaitsi mukavasti reittimme varrella.) Kaisa polkee rantabulevardilla viimeisiä kilometrejä mljoonan ranskalaisen pyöräilijän, rullaluistelijan, koiranulkoiluttajan, pyörätaksin, lastenvaunujen työntäjän ja muuten vaan kävelijän seassa. Nopeus ei päätä huimannut, mutta kaikki muu kyllä!

Luotettava ja kuvaustaitoinen herra

2008-08-15T10:38:00.000-07:00

Klassinen turistimokahan on antaa kameransa jollekin ohikulkijalle ja pyytä ottamaan kuva koko perheestä. Seuraava ohjelmanumero onkin sitten seurata, miten tämä ohikulkija pinkoo tiehensä kamera hyppysissään. Emme kuitenkaan voineet vastustaa kiusausta, vaan pysäytimme luotettavan ja arvokkaan näköisen herrasmiehen Nizzan rantabulevardilla. Pakkohan meidän oli saada todistusaineistoa siitä, että olemme oikeasti täällä!

Biitsi

2008-08-15T10:37:00.000-07:00

Leka nauttii jääkylmästä limusta juomapullojemme ällöttävän lämpimän urheilujuoman sijaan Golfe-Juanissa, Nizza häämöttää jo melkein Antibesin niemen takana. Yhtäkkiä huomasimme pyöräilevämme keskellä rantalomaparatiisia (vai painajaista?): ihmisiä kaikkialla, liikenne täydessä etelä-eurooppalaisessa kaaoksessa, auringonpaahdetta, rantaleluja, bikinejä ja turkoosi meri. Aikamoinen muutos verrattuna sateiseen Ruotsiin ja Saksan loputtomiin viljapeltoihin!

Kaisan nörttinurkka, päivä 31

2008-08-14T12:45:00.000-07:00

Reitti: Frejus-Le Trayas-Cannes-Antibes-Nizza
Matka: 78,39 km
Keskinopeus: 16,5 km/h
Sää: Aurinkoista, myötätuulta paitsi viimeiset 10 km vastatuulta, ihan periaatteesta :)
Sijainti perillä: N43.41.733' E07.16.999'

Perillä!

2008-08-14T12:44:00.000-07:00

Meterologicos met Paula

2008-08-13T14:10:00.000-07:00

For those out there who don't ride a bike or do it in safe contained environments of spinning classes it usually comes as a surprise how much wind affects progress.

Like yesterday - we were practicaly pedaling like mad even downhill, and seemed to make little progress. And at terrible speed. The reason for this was all too apparent: a head wind blowing so hard I think it uprooted some trees down the road. It really takes the joy out of riding, when each meter is a struggle against a mightier force with unyielding power.

So when you cant beat them, you might want to go tactical. Even with my very limited French (I basically know that escargots are snails, and that I won't eat anything containing oeufs either) I still could make out the weather forcast in a paper left lying of the bar table. Mainly because it was an info graphic with ony numbers and arrows. No need for advanced grammar here.

What I learned was that yesterday the wind was, as stated, a head wind of 30 km/h. Which is plenty, I assure you. But that the next day (which would be today) it would be 20 km/h, this time in a direction in our favor. So a decision was made; no need to continue struggling, but cut the day short, and wait for fairer winds.

And so it came to pass. We had a hefty tail wind for the entire day. Climbing even steep hills felt like nothing. It was like an invisible hand pushed us over every ascent. And in the down hills we were forced to hold cramp-like on to our brakes, so that we wouldn't drive off the road, the speed we were going.

Yesterday we did some 75 km, but it felt like twice that. Today we did 120 km, and it felt like half of it. Same bikes, same drivers, different conditions. Makes all the difference. And in case you don't believe me, just try it yourself. You'll be amazed how much something you really can's see affects your life.

Kaisan nörttinurkka, päivä 30

2008-08-13T13:28:00.003-07:00

Reitti: Aix-en-Provence-St-Maximin-Brignoles-Vidauban-Le Muy-Frejus
Matka: 123,33 km
Keskinopeus: 20,4 km/h
Sää: Myötätuuli, aurinkoista
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 2 63 kcal
Sijainti perillä: N43.26.282' E06.44.879'

Pohjoisesta etelään vai etelästä pohjoiseen?

2008-08-13T13:28:00.001-07:00

Pyöräreissua ensi kesäksi suunnittelevien kannattaa miettiä tarkkaan ilmansuuntia. Kahden reissun kokemuksella uskaltaa jo sanoa, että tuuli ihan oikeasti kesällä puhaltaa etelästä pohjoiseen, joten jos reissun suuntaa etelään päin saa vastaansa erittäin todennäköisesti puhuria.

Mutta toisaalta: reissu etelään on yksinkertaisesti paljon jännempi. Maisemat muuttuvat eksoottisiksi, ilma lämpenee, tien vierestä voi ostaa ihanan makeita persikoita matkaevääksi, saa harjoitella kymmenen vuotta sitten koulussa opiskeltuja kieliä...

Joku ehdotti meille, että olisi kannattanut mennä junalla Nizzaan ja pyöräillä sieltä kotiin suopeampien tuuliolosuhteiden takaamiseksi. Mutta kotiin päin pyöräily on ajatuksena jotenkin ankea, koko matka varmaan tuntuisi siltä kuin olisi lennolla takaisin ihanalta lomalta, tietäen kotona odottavan vain pyykkiä, tiskiä ja siivousta yms. kärsimystä.

Ja sitä paitsi tänään meillä oli myötätuuli. Joten olemme tyytyväisiä matkan suuntaan.

Niin lähellä jo!

2008-08-13T13:27:00.000-07:00

Nizza näkyi tänään kylteissä jo moneen kertaan, ja Kaisan täytti kärsimättömyys. Moottoritietä olisimme hurauttaneet sinne parissa hassussa tunnissa sen sijaan, että hikoilemme pari kokonaista päivää pyörän selässä! Mutta liftaaminen kahden pyörän ja kärryn kanssa olisi sen verran hankalaa, että jatkamme vielä lihasvoimin.

Noille huipuille ei kiivetty

2008-08-13T13:26:00.000-07:00

Oikotiemme osoittautui vallan hyväksi, viisaat ranskalaiset olivat sittenkin osanneet vetää tien vuorten välistä eikä niiden yli. Vain yksi hirmuinen ylämäki sai Kaisan turvautumaan taluttamiseen (joka muuten on jyrkässä mäessä vain 2 km/h hitaampaa ja paljon kevyempää kuin polkeminen, mutta tietysti nolompaa), muuten hikoilimme kiltisti polkimien päällä jokaisen nyppylän yli.

Välillä tien reunus oli mukavan sileä ja leveä, välillä taas jouduimme autojen puolelle viivaa, koska reuna oli sortunut tai asvaltti surkeaa. Ranskalaiset ovat kuitenkin tottuneita pyöräilijöihin ja suhtautuvat meihin suurella kärsivällisyydellä. Tarkasti ovat seuranneet Tour de Francea ja tietävät, että välillä suuret urheilusankarit joutuvat polkemaan ajotiellä. :)

Kaisan nörttinurkka, päivä 29

2008-08-12T13:47:00.000-07:00

Reitti: Avignon-Orgon-Senas-St-Cannat-Aix-en-Provence
Matka: 78,39 km
Keskinopeus: 17,0 km/h
Sää: Puolipilvistä, kova vastatuuli
Kalorinkulutus (Kaisa): 1 909 kcal
Sijainti perillä: N43.31.619' E05.27.135'

Tästä vain rullataan 228 km, ei siinä sen kummempaa

2008-08-12T12:53:00.000-07:00

Emme tohtineet toivoa näkevämme tätä kylttiä vielä tänään, mutta siinä se on: Nizza on oikeasti olemassa ja sijaitsee tämän tien päässä! Jihuu!

Olemme pitkällisen pähkäilyn ja jahkailun tuloksena päättäneet, ettemme menekään rantatietä Marseillesta vaan suorempaa tietä Aix-en-Provencesta Frejusiin ja sieltä rantaa pitkin Nizzaan. Voi olla, että muutumme tämän päätöksen myötä huomenna pyöräilijöistä vuorikiipeilijöiksi, mutta reitti on merkittävästi lyhempi.

Ihana Provence

2008-08-12T12:49:00.000-07:00

Romanttinen lounas pienen provencelaisen kylän keskustan tuntumassa. Paikallisen Bistron (huoltoaseman myymälä) valikoimasta päädyimme appelsiinmehutölkkeihin. Pääruoaksi tarjoiltiin hevosmüsliä lämpimän iskukuumennetun maidon kera. Jälkiruokana omena ja muutama pistaasipähkinä.

Ilmassa väreilevä Välimeren tunnelma on käsin kosketeltavaa.

Kaisan nörttinurkka, päivä 28

2008-08-11T13:03:00.003-07:00

Reitti: Rochemaure-Viviers-Pont-st-Esprit-Bagnols-sur-Ceze-Avignon
Matka: 89,84 km
Keskinopeus: 18,7 km/h
Sää: Kaatosadekuuroja
Kalorinkulutus (Kaisa): 1 907 kcal
Sijainti perillä: N43.56.636' E04.47.873'

Tip tip tip

2008-08-11T13:03:00.001-07:00

Sateessa pyöräilyssä on oma tunnelmansa. Se on tietysti epämiellyttävää, kukapa tahtoisi tuntea veden valuvan selkä pitkin alas housuihin ja tiirailla maailmaa huurtuneiden, märkien lasien läpi. Mutta samalla siinä on jotenkin erityisen keskittynyt pyöräilyyn, mieli lakkaa jauhamasta kaikkia muita asioita. Sateessa vain puskee määrätietoisesti eteenpäin, eikä mieti, onko sauvakävely oikeastaan sittenkin mukavampaa kuin pyöräily ja olisiko pitänyt ostaa evääksi päärynöitä eikä omenoita. Jotenkin vapauttava olo. Märkyyden huomaa kunnolla vasta pysähtyessä, niin kauan kuin pysyy pyörän päällä se ei loppujen lopuksi haittaa.

Ensimmäisen kuuron aikana meillä oli tänään evästauko, toisen alussa menimme ensin suojaan, mutta totesimme sitten, ettemme voi jäädä koko päiväksi värjöttelemään pikkukylän porttikäytävään. Hyppäsimme satulaan ja annoimme veden piiskata. Välillä saimme kuivatella auringossakin, Avignoniin tullessamme sade oli taas täydessä vauhdissa. Mutta silloin se ei enää haitannut, koska olimme jo märkiä.

Lopuksi on huomautettava, että sadetta on erityisen mukava ajatella, kun istuu lämpimän suihkun jälkeen hotellihuoneen puhtaalla ja kuivalla sängyllä. :)

Ranskalainen vastaan skandinaavinen logiikka

2008-08-11T13:02:00.000-07:00

Avignonissa on yksi kasvisravintola. Mitä tekee sen omistaja, kun koittaa elokuu, ranskalaisten lomakuukausi, jolloin kaupunkiin vyöryy turisteja niin, että kaduilla ei tahdo mahtua kävelemään? Hän laittaa ravintolan kiinni ja ikkunaan lapun, jossa hän kertoo palaavansa takaisin kuun lopulla. Tämä ranskalainen riippumattomuus ei tahtonut mahtua meidän skandinaavisiin kalloihimme, joten kävimme oikein oven takana tarkistamassa, onko ravintola todella kiinni. Ja kiinni se oli. Kuvassa Kaisa etsii tietä toiseen syöttölään, jonka omistajan aukioloaikapolitiikka muistutti enemmän suomalaista.

Missä on Mr. Burns?

2008-08-11T13:01:00.000-07:00

Tällainen näky kohtasi meidät eilen jossain Valencen eteläpuolella. Simpsons-faneille tornin muoto on tuttu: Springfieldin ydinvoimala! Mutta voisiko se oikeasti olla ydinvoimala? Muutaman sadan metrin päässä yleisestä tiestä? Olimmekin ihmetelleet, miksi tuulimyllyjä ei täällä näy yhtä paljon kuin Saksassa ja Ruotsissa, mutta vastaus taitaa olla, että ranskalaisilla on erilaiset myllyt...

Kaisan nörttinurkka, päivä 27

2008-08-10T13:41:00.001-07:00

Reitti: Vienne-Serrieres-Tournon-Cruas-Rochemaure
Matka: 128,04 km
Keskinopeus: 19,7 km/h
Sää: Aurinkoista, heikkoa vastatuulta (Kaisan mielestä) tai myötätuulta (Lekan ja kärryssämme olevan lipun mielestä)
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 686 kcal
Sijainti perillä: N44.35.001' E04.41.935'

Ovet lukossa

2008-08-10T13:39:00.001-07:00

Tämä tyylikäs turisti-info oli auki sunnuntaina Serrieresin pikkukaupungissa, samoin kuin Cruasin info, josta illalla saimme oikein mainion Hotel Medievalin yhteystiedot Rochemauressa (vältyimme näin ylittämästä Rhonea, jonka länsipuolella tuntuu olevan leppoisampi liikenne).

Aamupäivällä myös jotkut supermarketit (ja tietysti leipomot) olivat auki, mutta iltapäivällä olivat kaikkien kauppojen ovet visusti lukossa ja avoinna vain ravintolat (paitsi ne, joiden ovessa oli lappu, että omistajat ovat elokuun lomalla). Tämäkin oli toki edistysaskel Saksaan verrattuna, koska siellä emme sunnuntaina löytäneet ensimäistäkään avoinna olevaa ruokakauppaa, vaikka lauantai-iltana jotkut saattoivat olla auki kymmeneen asti. Eikö sieltä illalta voisi muutaman tunnin siirtää sunnuntaille?

Olemme huonoja suunnittelemaan ostoksiamme etukäteen Suomessakin, saati sitten reissussa, kun kaikki ruoka pitää kiskoa lihasvoimin ja sen pitää kestää kymmenen tuntia suorassa auringonpaisteessa. Luulisin, että automatkalaisetkin mielummin joisivat kylmää mehua kuin takakontissa lämmennyttä. Mutta sitä saa vain sikakalliiseen hintaan kahviloista lasin kerrallaan. Onko ravintoloitsijoiden ja kahvinlanpitäjien poliittinen mahti niin suuri, että se estää kauppojen sunnuntaiaukiolon parhaana lomakautena? Vai onko taustalla jokin keskieurooppalainen perinne yhteisestä sunnuntaiateriasta ravintolassa? Kyllähän mekin menisimme mielellämme ravintolaan, jos siellä olisi tarjota meille jotain muuta kuin ranskiksia...

Viime kesänä Suomessa emme osanneet arvostaa sitä, että sunnuntaisinkin saimme kaupasta ruokaa niin paljon kuin jaksoimme kantaa. Nyt käymme nukkumaan gourmet-iltapalan jälkeen: leipää ilman voita, mysliä kädenlämpöisen maidon kanssa. Yäks. Onneksi huomenna on taas maanantai!

Pyörätkin nukkuivat hyvin

2008-08-10T13:38:00.000-07:00

Ei, Kaisa ei ole joutunut keskiaikaiseen vankityrmään, vaan pyörämme yöksi turvaan autotalliin. Hotellit ovat olleet kovin avuliaita pyytäessämme saada laittaa pyörät jonnekin pois kadulta, kaikkialla paikka on järjestynyt helposti. Tässä tallissa yöpyi myös kolme muuta pyörää, kahden omistajaa emme tavanneet, mutta kolmanteen Leka törmäsi aamulla mennessään hakemaan juomapullojamme täytettäväksi. Ranskalaismies puhui hyvää englantia (!) ja kertoi hänkin olevansa menossa etelään, noin sata kilometriä päivässä.

Leka mainitsi, että Lyonissa meille oli tullut tunne, että olimme nyt tulleet etelään. Miekkonen kertoi, että Lyonia yleisesti pidetään Pohjois- ja Etelä-Ranskan rajana, eli intuitiomme oli osunut oikeaan! Itse hän oli huvittanut joskus pikku tytärtään vaihtamalla Lyoniin menevässä autotunnelissa pohjoisesta eteläiseen aksenttiin, ja tytär oli ollut täysin vakuuttunut siitä, että tunnelissa sijaitsi maaginen etelän ja pohjoisen raja.

Itse emme ole tietenkään huomanneet aksenteissa mitään eroa, samalla tavalla pitää aina pinnistellä ymmärtääkseen mitä kummaa ranskalaiset sanovatkaan. Kaisalla oli Alsacessa ideana ehdottaa kaksikielisille paikallisille, että hän saisi puhua heille ranskaa, mutta he vastaisivat saksaksi. Kaisan mielestä ranskaa on nimittäin helpompi puhua kuin ymmärtää, ja saksan kanssa taas on toisin päin.

Kivitalo kestää

2008-08-10T13:37:00.000-07:00

Leka otti dramaattisen kuvan Viennen hotellihuoneemme ikkunasta. On huikeaa rullata sisään kylään, jonka pääkatu näyttää siltä, että samat talot ovat seisseet siinä saman näköisinä viimeiset viisisataa vuotta. Tukevat kivitalot seisovat vieri vieressä, ja vain liikennemerkit ja Boulangerie-kyltit paljastavat, että ne eivät kuulu historiallisen elokuvan lavasteisiin vaan jonkun arkipäivään. Niissä asuvat ranskalaiset varmaankin ovat parhaillaan lomamatkalla Porvoossa ottamassa valokuvia puutaloista... :)

Kaisan nörttinurkka, päivä 26

2008-08-10T01:06:00.003-07:00

Reitti: Bourg-en-Bresse-Chalamont-Lyon-Givers-Vienne
Matka: 108,54 km
Keskinopeus: 18,6 km/h
Sää: Aurinkoista, myötätuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 143 kcal
Sijainti perillä: N45.31.498' E04.52.472'

Matkavinkki

2008-08-10T01:06:00.001-07:00

Olimme hiukn pöllämystyneitä Lyoniin saapuessamme. Kaupunki taisi totta tosiaan olla vähän suurempi kuin Porvoo, mahdollisesti jopa suurempi kuin Tampere... Emme halunneet eksyä koko päiväksi kiertelemään sen kortteleita, mutta olisi kuitenkin mukava tunnustella hetki suurkaupungin tunnelmaa.

Pysäytin ohiajavan pyöräilijän, ja aloitin kysymällä: Missä me olemme nyt? (Perusasiat on hyvä saada kuntoon, ennen kuin tekee tarkempia tulevaisuudensuunnitelmia...) Innokas maastopyöräilevä herra näytti, että olimme keskustan laidalla, ja kysyi, minne halusimme. Osoitin Lyonin eteläpuolella olevaa Givorsin kaupunkia, josta meidän oli tarkoitus hankkia Rhone-pyöräopas. Sinne pitäisi ehtiä ennen kuutta, jolloin turisti-info sulkisi ovensa.

Kuinka ollakaan, Lyonin läpi kulkee aivan joen vartta maailman hienoin pyörätie, leveä ja selkeästi merkitty. Näkymä on uskomattoman hieno, suurkaupunki avautuu molemmin puolin ja joen yli kulkee tiuhaan siltoja. Saimme ohjeen huristella pyörätietä aina Pasteurin sillalle asti, josta pääsisimme Givorsin tielle. Silta löytyi aikanaan juuri niin kuin pitikin, ja pääsimme jatkamaan matkaa. (Neuvojamme pahoitteli kovasti, ettei voinut polkea koko matkaa sillalle kanssamme, vaan vain pyörätien alkuun asti. Hän arveli meidän ajavan niin kovaa, että hän ei pysyisi vauhdissa mukana.)

Jos joskus päädytte Lyoniin, pyöräreitti kannattaa ehdottomasti ajaa vaikka kaupunkipyörällä, joiden lainauspisteitä näkyi sen varrella vähän väliä! Ja jos näette tyylikkään valkohapsisen maastopyöräiljän, sanokaa terveisiä, että pääsimme Givorsiin hyvissä ajoin!

En man med en kopp kakao i handen

2008-08-10T01:05:00.001-07:00

Cykelfärden erbjuder varierande dagar. De finns dagar då vinden viner och regnet piskar den olycklige resenärens trötta lekamen. Och så finns det dagar då man i lugn och ro avnjuter en kopp kakao i ett av de tusentals små caféerna som oundvikligen tillhör den franska gatubilden.

Afrikan savannilla

2008-08-10T01:04:00.003-07:00

Yksinäinen apinanleipäpuu seisoo savannin keskellä tarjoten sen alla makaaville leijonille edes hiukan suojaa porottavan auringon säteiltä. Vain yksi pyöräilijä on uskaltautunut uhmaamaan keskipäivän helettä. Suuntana Addis Abeba, ennen kuin Afrikan musta yö laskeutuu. Jossain ulvoo hyeena.

Tauko kirkon portailla

2008-08-10T01:04:00.001-07:00

En tunne arkitehtuuria kovinkaan hyvin. Näin on, vaikka sekä isoisäni ja hänen isänsä olivat arkkitehteja, joiden käden jälkiä voi vieläkin nähdä Helsingin katukuvassa. Osaan kyllä erottaa toisistaan funktionalismin ja goottilaisen tyylin. Mutta en paljoakaan enempää. Siksi en osaa asiantuntevasti selittää miksi, mutta niin se vain on, ranskalaiset kirkot ovat saksalaisia kauniimpia.

Tätä suurta havaintoa juhlistimme sitten syömällä iltapäivämüslimme erään ranskalaisen kirkon portailla, kellojen soidessa.

Suuri Muutos

2008-08-10T01:03:00.001-07:00

Jostain syystä matkamme koki suuren henkisen muutoksen tämän päivän aikana. Sitä on vaikea selittää maantieteellisesti tai ilmastollisesti. Kokemustamme ei kykene mittaamaan tai verifioimaan empiirisesti, mutta tänään tiesimme yhden asian: olimme siirtyneet pohjoisesta etelään!

Meri

2008-08-10T01:02:00.001-07:00

Navigoinnin ollessa monasti hiukan mutkikasta on mukava saada vahvistus siitä että on oikeilla jäljillä. Sitä riemua, jota kaksi asvalttiin maalattua sanaa meissä herätti on vaikea kuvailla. Neljättä viikkoa tien päällä, ja edessämme sanat La Mer, Meri, sekä nuoli joka osoitti eteenpäin.

Jätimme Lyonin pian taaksemme, rullatessamme sanojen viitoittamaan suuntaan. Täältä tullaan, Meri!

Helppoja ja vaikeita kilometrejä

2008-08-10T01:01:00.001-07:00

On päiviä, kuten eilinen, jolloin jokaisen metrin eteen on taisteltava niin kuin etenemisessä olisi kyse elämästä tai kuolemasta. Päiviä, jolloin jokaista ylämäkeä seuraa vain uusi ylämäki. Jolloin vastatuuli pysäytää liikkeen heti kun lakkaa polkemasta. Päiviä, jonka kruunaa sade.

Ja sitten on tämän päivän kaltaisia päiviä. Päiviä jolloin kilometrit kertyvät kuin itsestään. Päiviä jolloin jokainen polkaisu on kuin unelma. Kauniit maisemat vaihtuvat tiuhaan, kaupungit seuraavat kyliä tarjoten mielekästä vaihtelua loputtomiin peltoihin. Istahdamme katukahvilaan kakaolle. Ja tapaamme ihmisiä, jotka osaavat antaa juuri oikeat neuvot siitä miten kannataa edetä.

Matkan mitta oli kummankin päivän aikana kuta kuinkin sama, mutta tunne siitä miten edettiin erosi kuin yö päivästä.

Kaisan nörttinurkka, päivä 25

2008-08-08T12:51:00.001-07:00

Reitti: Poligny-Lons-le-Saunier-St-Julien-Bourg-en-Bresse
Matka: 103,73 km
Keskinopeus: 17,7 km/h
Sää: Puolipilvistä, sadekuuroja, vastatuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 022 kcal
Sijainti perillä: N46.13.145' E05.14.892'

Evästauko ilman juomaa

2008-08-08T12:50:00.002-07:00

Tässä kahvilassa olisimme mieluusti nauttineet kaakaot sadekuuron jäljiltä kosteissa vaatteissamme, mutta vaikka kyltti sanoi "ouvert" niin ovi oli kiinni. Siispä tyydyimme järsimään kuivaa patonkia ja mehukasta omenaa ja jatkoimme matkaa. Ranskalaiset aukioloajat...

Varokaa villieläimiä

2008-08-08T12:50:00.001-07:00

Tähänhän me jo Lapissa totuimme: nelijalkaisia karvaisia sarvipäitä tiellä. Mutta hetkinen, eiväthän ne ole poroja! Etelässä kaikki on toisin...

Pitäähän kalliita vaihteita saada käyttää!

2008-08-08T12:49:00.001-07:00

Ajoimme aamupäivällä vähän liian isoa tietä, ja iltapäiväksi onneksi löysimme leppoisamman reitin. Kävimme sitä ennen pyöräkaupassa Lons-le-Saunierissa hankkimassa toisen pumpun ja vararenkaan Bob-kärryyn ja näyttämässä Kaisan vaihteita, jotka ovat kiukutelleet ylämäissä.

Vaihteet saatiin säädettyä ja hyvä niin, koska mäkiä oli todellakin edessä. Kaisa pääsi vihdoin käyttämään kevyintä eturatastaan, sitä Norjassa hyväksi havaittua, koska mäet olivat pitkiä ja rankkoja. Mutta ylämäkeä seuraa alamäki, ja aikamme puuskutettuamme huomasimme matkamittarin näyttävän 90 kilometriä, ja loppumatka Bourg-en-Bresseen olikin melkein pelkkää rullailua.

Avuliasta apua

2008-08-08T12:29:00.000-07:00

Menin kysymään tietä hotellille ostoskärryjä työntävältä pariskunnalta, ja hetken kuluttua neuvojia oli kaksi lisää: kaikki halusivat osallistua keskusteluun hotellin sijainnista ja parhaasta reitistä sinne. Koppavista ja töykeistä ranskalaisista emme ole nähneet vilaustakaan, sen sijaan ihmiset ovat olleet valtavan avuliaita (vaikkakin myös pirun itsepäisiä).

Pariskunta ohjasi meidät lopulta autollaan hotellin pihaan, ja olivat tietysti innoissaan kuullessaan, mistä asti olimme pyörinemme tupsahtaneet heidän supermarkettinsa pihaan kyselemään tietä. Moni tunnistaa lippumme skandinaaviseksi, muttei ole varma, olemmeko ruotsalaisia vai norjalaisia. (En tahtoisi minäkään joutua arvailemaan, miltä vaikka Tsekin ja Kroatian liput näyttävät...)

Kaisan nörttinurkka, päivä 24

2008-08-07T13:50:00.001-07:00

Reitti: Baume-les-Dames-Besancon-Quingey-Mouchard-Poligny
Matka: 103,19 km
Keskinopeus: 17,5 km/h
Sää: Aamupäivällä aurinkoinen, iltapäivällä sadetta, ehdimme ukkosen alta katon alle suojaan
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 461 kcal
Sijainti perillä: N46.50.699' E05.42.114'

Hyvästi Eurovelo!

2008-08-07T13:49:00.000-07:00

Aamulla olin jo valmis heittämään kartan metsään ja ajamaan loppumatkan pelkkien autoteiden kylttien mukaan, kun Eurovelo 6-reitti heti ensimmäisessä risteyksessä jätti meidän tyhjän päälle. Mutta seistessäni tien vieressä kiroamassa mokomaa kärrypolkua viereemme ilmestyi ranskalainen herrasmies, maantiepyörän päällä hänkin, ja tiedusteli, etsimmekö mahdollisesti pyöräreittiä Besanconiin. Ilmeni, että tämä monsieur oli seurannut meitä jo muutaman sata metriä ja huomannut meidän ajavan pieleen, ja tuli tarjoamaan apuaan.

Hyppäsimme pyörien selkään, teimme tutuksi tulleen U-käännöksen, ja palasimme takaisin risteykseen, jossa emme olleet huomanneet reitin kääntyvän (koska siinä ei ollut minkäänlaista kylttiä). Vaikka kyltti olisi ollut paikallaan, emme silti ehkä olisi tälle tielle uskaltautuneet, koska se oli katkaistu aidoilla, joiden takana oli viitisenkymmentä hevosta. Monsieur pyöräilijä selitti meille, että käynnissä oli paikallinen hevoskilpailu (näyttely?) ja pyörätietä oli hiukan vaikea löytää, koska sille piti mennä hevoslauman läpi. Talutimme siis pyöriä muutaman sata metriä kavioeläinten joukossa, ja monsieur näytti meille luksussileällä alvaltilla päällystetyn tiemme. Suurkiitos!

Vajaan 40 kilometrin matka Besanconiin oli vastauulta lukuunottamatta unelmareitti: hyvin kyltitetty, helppo seurata, enimmäkseen tasainen ja huikeiden maisemien ympäröimä. Ankein mielin vaihdoimme Besanconin jälkeen autotielle, jolla rekat suihkivat vähän väliä ohitsemme ja iltapäivän alkulämmittelynä oli 7 km pitkä ylämäki. Mutta kun reitti jatkoi Atlantille, ja me olemme menossa Välimerelle...

Loppumatkaa varten olen muuten löytänyt Googlella Rhone-jokea Lyonista etelään seuraavan pyöräreitin, odotettavissa on siis taas uusi ranskalainen viha-rakkaussuhde... :)

Bastardo!

2008-08-07T13:48:00.000-07:00

So a thunderstorm was upon us and forced us to book a place to stay for the night. Aiming for as cheap as possible was our goal. Not too hard to do, right? Or so we thought. Except when we arrived at the place the price had gone up from 50 euros (not that cheap to start with...) to something around 70.

You see, there was the issue of a mandatory breakfast which incidentally was not part of the price of lodging. And even when Kaisa did her best trying to explain how we were vegetarian, and wouldn't be able to eat anything they had (example: a sign boasting that they now carry fresh frogs!) was to no avail.

They even called the cook to the reception (French people are like too loud children with a need to make a big fuzz of every small thing) to assure us that all of their cheeses where natural. Now I might not be an expert in the wide world of fromage, but can someone please explain to me what an "un-natural" cheese looks like? It's the animal rennet we don't care for. But try getting that concept within the head of a frenchman whose hobbies include stuffing live geese with so much food that their livers explode.

So we lost some money, big deal. But being ripped of by greedy useless breakfast sellers with no flexibility earns them the award of unpleasant people. We've stayed at many places during this trip, but these people are just plain annoying. Yes, I'm upset!

My dear hotel people of Poligny - you suck!

Kaisan nörttinurkka, päivä 23

2008-08-06T14:04:00.001-07:00

Reitti: Mulhouse-Montbeliard-L'Isle-sur-le-Doubs-Baume-les-Dames
Matka: 121,46 km
Keskinopeus: 18,0 km/h
Sää: Aamupäivälä puolipilvinen, iltapäivällä aurinkoinen
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 493 kcal
Sijainti perillä: N47.21.075' E06.21.013'

The Germans are here! (again...)

2008-08-06T14:02:00.000-07:00

There are many ways to travel by bike. And with our encounter with the four Germans we concluded that we belong a the school that might be called rational. Or boring, depending on your point of view. Where as our friends from Stuttgart most definately belong to the school that can be named passionate.

For when our ways parted yesterday we thought we would not meet again. They continued biking for what they expected to be some 30 more kilometers, after which they would sleep in the woods. As for us, we went to take rest at another cheap hotel.

Then imagine our surprise when around 6.30 PM we hear lots of noise behind us and find our four friends engaged in their usual bickering while rolling on at high speed forward. While we had gone the way of the turtle, slowly but surely making our day's progress, these guys clearly had the rabbit's mental disposition. They appparently awoke at around 11 or 12, got on their bikes, and continued to cause havoc on the French roads. And were a bit shocked upon hearing that we had gotten up at seven. It seemed that they found it a bit unatural, to say the least.

Yes, both schools eventually will get where they are going, but the style differs quite some. We left them inside a local supermarket, where they where emptying the shelves with enviable determination.

Have a good night boys, where ever you are! Who knows, maybe our paths will still cross.

PS. Note the makeshift shower in the left part of the picture. These guys are nothing if not spontaneous and willing to try anything once.

En bro - för båtar!

2008-08-06T14:01:00.002-07:00

Som en gammal skäribo (jag har i alla fall spenderat många somrar ute på Sandholmen i Pellinge skärgård!) har man ju sett det mesta när det kommer till sjöfart. Men en korsning i två nivåer för båtar var banne mig något nytt!

I bilden den "övre " filen, den nedre cirka sju meter nedanför i en nittio graders vinkel till denna. Allt hittar man på under den heta franska solen... Att resandet per båt inte i dessa omständigheter kanske inte erbjuder hela den fulla erfarenhet av frihet till sjöss torde vara något av en självklarhet. Men trots detta saknar dessa kanaler inte till min stora häpnad sjömän.

På plus sidan kan man ju tänka sig att hamnen i varje fall ligger nära till hands ifall en storm bryter ut...

Kun pyöräilijä on valmis, tie tulee hänen luokseen

2008-08-06T14:01:00.001-07:00

Minkälainen paha ja tunteeton ihminen perustaa kansainvälisen pyöräreitin, tekee siitä kartan ja nettisivut, asvaltoi tiet, kiinnittää niille kyltit, ja sitten yhtäkkiä hylkää pyöräilijä paran ranskalaiskaupungin laidalle ilman kyltin kylttiä?

Seurasimme aamupäivän Eurovelo 6 -reittiä, jonka eilen tapaamamme ystävällinen saksalaisnainen vinkkasi. (Itse asiassa kiitos vinkistä kuuluu niille neljälle saksalaisherralle, joiden kanssa eilen poljimme, koska he alun perin alkoivat turista maannaisensa kanssa reittivaihtoehdoista.) Naisella oli reitistä karttakin, mutta hän vakuutti sen olevan helppo seurata, ja että karttoja kyllä saisi turisti-infoista.

Mulhousen tursiti-infossa ei ollut moista karttaa, mutta lähdimme kuitenkin seuraamaan reittiä, koska sille oli hyvät kyltit ja kanavan rantaa kulkevaa reittiä on muutenkin helppo mennä: pitä vain kanavan näkyvissä. Rullasimme hyvää vauhtia Montbeliardiin asti, keskinopeus kahdenkympin tienoilla. Montbeliardiin tullessa oli tietöitä, ja jouduimme improvisoimaan melkoisesti löytääksemme takaisin reitille. Olimme innoissamme nähdessämme taas tutut kyltit, ja yhdessä niistä seuraavan kohteemme nimen, L'Isle-sur-le-Doubs.

Mutta seuraava kyltti ei ollutkaan niin innostava: Kaisan tulkinnan mukaan siinä luki, että nyt kyltit loppuvat väliaikaisesti. Vähän ikävän paikan ranskalaiset olivat valinneet kyltityksen lopettamiselle, sillä juuri sillä kohdalla kanavan vierusta ei enää voinutkaan seurata niin kuin aikaisemmin, vaan piti siirtyä kauemmas. Sitä paitsi kanavan lisäksi kuvioissa oli nyt Doubs-joki.

Seuraavat tunnit yritimme ystävällisten ranskalaisten neuvojen avulla löytää reitin, ja päädyimme milloin pellolle, milloin saviselle metsätielle. Yksi maastopyöräilijä oikein ohjasi meidät reitin äärelle, mutta kun asvalttitie ensin muuttui hiekaksi, sitten soran betonin halkeilleeksi sekoitukseksi ja sitten nurmikoksi emme kapeilla renkaillamme kerta kaikkiaan pystyneet jatkamaan sillä. Meille jäi hyvin epäselväksi, oliko tämä todella osa reittiä, vai olimmeko vain eksyksissä.

Luovutimme lopulta ja siirryimme ajamaan autotielle, joka sentään oli asvaltoitu. Tie kulki sekin melko lähellä jokea, ja yhdessä alamäessä Leka alkoi vimmatusti viittilöidä joen toiselle puolelle. Ylitimme remontin alla olevan sillan, laskeuduimme jokivarteen - ja ihme oli tapahtunut! Eurovelo-kyltti nökötti viattomana silmiemme edessä. Loppumatkan saimme taas nauttia tasaisesta asvaltista ja jokimaisemasta. Ilmeisesti reitillä on oma tahto: se ilmestyy vasta, kun matkailija on valmis...

Kaisan nörttinurkka, päivä 22

2008-08-05T13:29:00.000-07:00

Reitti: Strasbourg-Witternheim-Marckolsheim-Mulhouse
Matka: 130,24 km
Keskinopeus: 19,6 km/h
Sää: Aurinkoinen, ei liian kuuma
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 719 kcal
Sijainti perillä: N47.44.859' E07.20.519'

Thanks, Georg, Philipp, Philipp and Simon!

2008-08-05T13:27:00.000-07:00

Kaisa was studying her map and some road signs when four young men biked past her, happily shouting "Bonjour!". Moments later we overtook them as they were themselves asking for directions. And a few moments later they caught us again. We found out that they were Germans on a trip from Stuttgart to Lyon, and we had the same goal for the day: Mulhouse.

When talking with the Germans we couldn't help but notice how easy it was to bike in a bigger group, not having to take on all the wind yourself. (Naturally we're talking about head wind here, the standard weather condition of this trip...) It was clear that they were keeping a faster pace than us, about 25 km/h compared to our 20 km/h but we spontaniously decided to try to bike for a while with them.

Thus our safe and sensible trip temporarily turned into an adrenaline-filled adventure, where the villages flashed by and kilometres kept piling up. The boys were fast, loud and funny, and we had a great time biking with them. Aerodynamics is interesting stuff: Kaisa was easily doing 25 km/h on a flat road with head wind just because she had four Germans biking in front of her. (Here's a tip for anyone planning a bike trip: take four guys along to handle the wind for you, and things will go super smoothly!)

In the evening we parted paths, as we decided that 130 km was enought for the day, and the boys continued towards Besancon and a camping site that might or might not be found on the way there. Who knows, maybe they're still on the road as a write this, changing clothes in the middle of the road, riding with no hands, tuning in the radio for some entertainment. We've returned to our safe routines, but it was pretty cool to notice that we actually have it in us to go a bit faster, in the right company.

Hyytelövirta

2008-08-05T13:26:00.000-07:00

Aamupäivällä rullailimme hassun Rhin- ja Rhône -joet yhdistävän kanavan vartta muutaman kymmenen kilometriä. Hassun siitä teki kapeus, moottoriveneet mahtuivat juuri ja juuri portteihin, joilla veden korkeutta säädettiin. Hassua oli myös paikallaan olevan veden samean vihreä väri, josta meille tuli mieleen Charlie and the Chocolate Factory -leffan suklaajoet. Tämä olisi voinut olla se joki, jossa virtaa Vihreiden kuulien taikinaa. Tai ehkä jotain vihreää tutisevaa hyytelöä?

Kolmas hassu ja pyöräilijää viihdyttävä asia olivat kanavaan parkkeeratut iloisenväriset proomut, joista suuri osa taisi nykyään olla kesämökki- eikä veneilykäytössä. Harvemmin nimittäin kai merelle lähdetään aluksella, jonka kannella on puutarhakalusteita, kukkaruukkuja ja vaatteidenkuivausteline. Leka tuhahteli mokomille merilehmille, Kaisa taas vanhana maakrapuna piti ajatusta veneestä, jolla ei koskaan lähdetä pois satamasta, kerrassaan sympaattisena.

Kartasta tiirailimme huoltoasemaa, joita pyöräreitin varrella on ollut harvakseltaan. Lähdimme polkemaan kohti yhtä, mutta kyllästyimme matkan varrella ja menimmekin aitoon maalaisautokorjaamoon, jossa leppoisa mustasorminen mies täytti Kaisan lötköt renkaat. Totesimme, että yhtä hyvä palvelua emme ikinä olisi saaneet modernilla huoltoasemalla, joka on ensisijaisesti ruokakauppa/ravintola.

Loma Strasbourgissa

2008-08-04T13:47:00.000-07:00

Kolmen omalla tavallaan melko askeettisen viikon jälkeen olimme valmiita pitämään vapaapäivän. Pyörämatkalla päivät alkavat pian rutiineiltaan muistuttaa toisiaan: herätys aamulla seitsämän-puoli kahdeksan aikoihin. Aamupesu, tavaroiden pakkaaminen ja pikainen aamiainen. Sekä reitin tarkistus. Ja lähtö. (Jokaisena aamuna jännittäen yhtä paljon sitä, minne tie vie ja mitä matka tuo tullessaan.)

Ensimmäiset tunnit pyörän päällä ovat yleensä hiukan tahmeita. Takapuolet yrittävät totutella kohtaloonsa, ja mieli esittää jo tutuksi käynneet vastalauseensa. Muutaman tunnin jälkeen odottaa lounas, joka monesti sijoittuu jonkin vapaasti valitun marketin pihalle koostuen pääsääntöisesti ravitsevasta ja nälän poissa pitävästä müslistä. Ja sitten taas tien päälle. Kunnes noin sadan kilometrin jälkeen päivän kohde alkaa häämöttää.

Illalla päivällinen, jonka koostumus riippuu siitä, onko käytössä keittiötä vai ei. Jota seuraa muutma hetki vapaa-aikaa, ennen kuin unimaa alkaa kutsua luokseen.

Näihin tuttuihin rutiineihin on helppo tuudittautua - ne tarjoavat tietyn turvan ja selkeyden kun muuten eletään melko poikkeuksillisissa oloissa. Pieninkin poikkeus näihin tuntuu ehti suurelta häiriötekijältä. Mutta samalla elää kuitenkin toive vapaammaasta olotilasta.

Tämän jo yhden päivän "loma" tarjoaa. On rauhoittavaa herätä ilman kellon hälytystä, ja sitä seuraavaa tehokkuuden tarvetta. Voi rauhassa makoilla hetken sängyssä, lukea muutama sivun kirjaa ja miettiä mitä tekisi päivän aikana.

Päivämme Strasbourgissa on ollut erittäin antoisa. Olen ostanut kolme kirjaa.(Englanninkielisiä kirjoja kun ei liiemmin ole muuten matkalla ollut tarjolla. Kyse ei ole siitä etten olisi niitä etsinyt. Kysyessäni niitä paikallisessa kirjakaupassa Sontrassa myyjä katsoi minua huvittuneen oloisena ja naurahti, että heillä ei ole mitään paitsi saksaksi.)

Olemme syöneet hyvin. Ja olemme katselleet ihmisiä ja arkkitehtuuria.

Mutta loma on loma vain silloin kun sitä edeltää ja seuraa arki. Joka astuu voimaan huomenna kello seitsemän kun herätyskello soi.

Inga kurrande magar i dag

2008-08-04T13:46:00.000-07:00

Bara några minuter after att bilden togs hade vi en stora talrikar vegetariska lebanesiska delikatesser framför oss. Vi har äntligen nått en tillräckligt stor stad för att hitta restauranger som inte steker maten i grisfett (se Kaisas serieblogg, 2.8.2008). Vi hittade till och med en vegetarisk pizzeria, en perfekt idé! Kan någon av bloggens läsare vänligen öppna en sådan i Helsingfors eller Borgå före vi kommer hem?

French wildlife

2008-08-04T13:44:00.000-07:00

There's something a bit scary about these merry-go-rounds that we've seen every time we've visited France. Look at the teeth on that pig! I wouldn't want to be around when it comes alive at midnight...

Kaisan nörttinurkka, päivä 21

2008-08-03T12:54:00.001-07:00

Reitti: Wörth-Lauterbourg-Drusenheim-Strasbourg
Matka: 84,77 km
Keskinopeus: 18,2 km/h
Sää: Puolipilvinen, pikku sadekuuro, vastatuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 1 871 kcal
Sijainti perillä: N48.35.468' E07.45.223'

Deux Velos!

2008-08-03T12:53:00.001-07:00

Kaisa alkoi jo miettiä, olisiko blogin nimeksi sittenkin pitänyt antaa Zwei Fahrräder, kun Saksa ei vaan ottanut millään loppuakseen. Mutta tänään se loppui, Rhein-Radwäg muuttui sulavasti Veloroute Rhin:ksi ja olemme vihdoin lunastaneet oikeuden tähän nimeen!

Tosin tunnelma ei vielä ole muuttunut ylitsevuotavan ranskalaiseksi, kun karttaa katsoo: lähistöllä on paikkakuntia nimeltä Krautwiller, Pfaffenhoffen ja Niederschaeffoldsheim, joista pikemminkin voisi tulla mieleen eräs toinen suuri keskieurooppalainen maa. Mutta olemme toiveikkaita, karttalehden toisella puolella häämöttävät Lyon ja Marseille...

Perillä pyrstön heilautuksessa

2008-08-03T12:52:00.000-07:00

Nämä valkoiset veijarit uiskentelivat Rhinin sivujoen suistossa. Pyöräreitti kulki tänään enemmän luonnon helmassa, ja vasta loppupuolella siirtyi kyläteille. Isoista saksalaiskaupungeista eroon päästyään reitti on ollut mainio, helppo seurata ja helppo ajaa vauhdikkaamminkin, kun ei tarvitse joka risteyksessä tiirailla kylttejä ja autoja. Pyöräilijöitä tulee edelleen vastaan solkenaan, nyt enemmän myös kilpapyöräilijän näköisiä eikä pelkkiä retkeileviä pariskuntia.

Olemme pohtineet, milloin viimeksi olemme Suomessa nähneet keski-ikäisen pariskunnan pyöräilemässä yhdessä. Tai nuoremmankaan? Miehiä näkee maantiepyörällä ja naisia töihin menossa, mutta mikseivät ihmiset pyöräile yhdessä? Kaisan unelma on, että eläkeläisinä viemme yhdessä pyöräilyn vielä astetta pidemmälle ja hankimme tandemin. Eilen vastaan tuli yksi saksalaispariskunta, jolla oli a) tandem ja b) samanlaiset vaatteet. Ah miten romanttista!

Auf wiedersehen sauerkraut - Bonjour foie grass!

2008-08-03T12:51:00.000-07:00

Så rullade vi från en av Europas stora till den andra. Vilka äventyr väntar oss här vete ingen - allra minst jag som inte förstår ett enda ord av vad dessa infödingar talar. Nu skulle vara en ytters dålig stund att bli dumpad av sin fru. Dags att skarpa upp på beteende fronten?

Kaisan nörttinurkka, päivä 20

2008-08-02T13:05:00.002-07:00

Reitti: Worms-Ludwigshafen-Speyer-Germersheim-Wörth
Matka: 104,79 km
Keskinopeus: 17,2 km/h
Sää: Puolipilvinen, sopivan lämmin, vastatuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 299 kcal
Sijainti perillä: N49.02.074' E08.17.583'

Ai se Wörth...

2008-08-02T13:05:00.001-07:00

Majapaikka oli valittu iltapäivällä tauon aikana, soitettu ja varattu huone ja laitettu osoite muistiin. Tulimme kerrankin ajoissa perille, jo kuuden aikaan, löysimme ruokakaupan, joka miellytti nirsoja makuhermojamme, ja naputtelimme sitten gasthausin osoitteen GPS:ään. Mutta miksi ihmeessä se ei löytänyt oikean nimistä katua koko kaupungista? Tarkistin osoitteen Bike & Bett:stä, ja huomasin pikku yksityiskohdan jääneen lukematta. Olin varannut meille majapaikan Wörth am Mainista, ja me olimme Wörth am Rheinissa. Oikea kaupunki, mutta väärä joki.

Jouduin nolona soittamaan Mainin varrella olevaan Wörthiin ja perumaan tulomme, ja sitten alkoi vimmattu huoneen metsästäminen Rheinin varrelta. B&B ehdotti hotellia, joka oli täynnä, he ehdottivat toista, joka oli sekin täynnä, sieltä ehdotettiin kolmatta, joka oli suljettu... Ei auttanut kuin ottaa tietokone esiin ja etsiä kaupungin nettisivuilta muita vaihtoehtoja. Koko paikka tuntui olevan tupaten täynnä, kunnes keksimme soittaa naapurikylässä olevaan pieneen majataloon. Perinteikkäästä baarin yläkerrasta löytyi vielä puoli kahdeksan aikaan illalla siisti huone, oma suihku ja TV.

Kauhuvisioissani olin joutumassa valitsemaan sillan alle pystytetyn teltan ja parinkymmenen kilometrin päässä olevan Karlsruhen Hiltonin tms. välillä, joten kovin tyytyväisenä nukahdan tänä iltana pehmeään ja edulliseen sänkyyni!

Kaisan varustenurkka: Kiljulukko

2008-08-02T13:04:00.000-07:00

Lukon nimen alkuosa ei onneksi viittaa suomalaiseen kansallisjuomaan, vaan sen mainioon lisäominaisuuteen, kiljumiseen. Jos vaijerin yrittää katkaista tai repiä irti, lukko aloittaa karmean ulinan. Stralsundissa onnistuimme kirjakaupan edessä menestyksekkäästi testaamaan ulinan voimakkuutta väntämällä avainta lukossa niin, että vaijeri ei ollut aivan pohjassa. Ääni oli niin hirmuinen, että primitiivireaktiona teki mieli vain lähteä juoksemaan vastakkaiseen suuntaan ja jättää lukko huutamaan kiinni pyöriin.

Olemme käyttäneet kiljulukkoa kaupassa, nettikahvilassa ja turisti-infossa käydessämme, ja aina pyörät ovat olleet tallessa takaisin tullessamme. Lieneekö se ruotsalaisten ja saksalaisten rehellisyyden vain 120 Decibel -varoitustarran ansiota? Emme tiedä, mutta lukko matkustaa kunniapaikalla Kaisan repussa.

Ursäkta, men var ligger närmaste Mc Donald's?

2008-08-02T13:02:00.000-07:00

Att två vegetarianer som reser genom Europa av alla restauranger skulle vara mest intresserade av just den multinationella hamburgarekedjan kan te sig aningen överraskande. Vi kan dock till vårt försvar berätta att de inte är de kulinaristiska nöjena som lockar oss till dessa pilgrimsmål för allehanda gourmander. Vårt intresse är av en betydligt mer eterisk natur.

Det är nämligen så att T-mobile har en hotspot för sitt nät vid nästan varje Mc Donald's. Så vi tar oss så nära dessa gästgifverier som vi vågar utan att ämna beställa något, och drar fram vår trotjänare MacBooken, och loggar in. Allt detta för att leverera er, kära läsare, med de nyaste nyheterna från färden mot den blå kusten.

Kaisan nörttinurkka, päivä 19

2008-08-01T12:50:00.001-07:00

Reitti: Offenbach-Frankfurt-Mainz-Osthofen-Worms (heh, worms...)
Matka: 101,65 km
Keskinopeus: 16,3 km/h
Sää: Puolipilvinen, tihkusadetta, puuskaista tuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 725 kcal
Sijainti perillä: N49.38.088' E08.22.102'

Suurkaupungissa

2008-08-01T12:49:00.002-07:00

Frankfurtin seutu näytti kartalla pelottavalta autobahn-sokkelolta, joten päätimme seurata pyöräreitti Main-Radwegiä päästäksemme navigoimaan mahdollisimman kivuttomasti. Aikamoiseen kieputukseen jouduimme silläkin: siltojen ali ja yli, peltojen poikki, äkkiä tupsahtaen milloin idylliselle omakotialueelle, milloin massiivisen kerrostalon varjoon. Nopeusennätyksiä näillä teillä ei tehdä, kun vähän väliä joutuu pysähtymään tutkimaan kylttejä ja väistelemään autoja.

Lopputulos oli kuitenkin mainio: pääsimme perille Mainziin ja sieltä Rhein-Radwegiä etelään Wormsiin. Ja Kaisan mielestä se pätkä, jonka pyöräilimme Mainin rantaa pitkin Frankfurtissa, oli yksi reissun kohokohdista. Ympärillä suurkaupunki, vieressä joki, kaikkialla erinäköisiä pyöräilijöitä...

Aikaisemmin olemme tutustuneet vain Frankfurtin lentokentän odotussaleihin, nyt heräsi uteliaisuus itse kaupunkia kohtaan. Mutta totesimme, että pyöräreissu ja kaupunkiloma ovat auttamatta kaksi eri asiaa. Niissä on vain kerta kaikkiaan eri tunnelma ja rytmi. Pyörämatkalla pointti on itse pyöräily, eivätkä niinkään ne paikat, joihin pyöräillään. Paikallaan ollessa on koko ajan levoton olo, pitää päästä takaisin tielle hikoilemaan ja seuraamaan kilometrien kertymistä mittariin. Paikallaan lomailu on sitten asia erikseen.

Sinne on jo kylttti!

2008-08-01T12:49:00.001-07:00

Hiukan tämän kuvan reunan ulkopuolella, Reinin varrella Mainzissa, on kyltti. Siihen on merkitty välimatka Mainzista Strasbourgiin Reiniä seurailevaa pyörätietä pitkin. Kyltti jäi kuvaamatta, mutta muistelemme siihen merkityn luvun olleen 260 km. Polkaisimme kyltiltä vielä reilut 50 km Wormsiin, joten jos täällä olisi kyltti, siinä lukisi ehkä 210 km.

Huikea tunne: jos kaikki menee hyvin, olemme kahden päivän matkan päässä yhdestä päätavoitteestamme! Emme ole vielä päättäneet, mistä menemme Ranskan puolelle, ehkä jo Karlsruhen jälkeen, Kaisa kaihoaa vähän paremmin hallitsemalleen kielialueelle mutta pelkää samalla, että kun avaa suunsa Strasbourgissa sieltä tulee ulos vain "Entschuldigung". Aivoissa on nyt saksa-kytkin päällä ja ranska-kytkin pois päältä, ne pitäisi rajalla sitten naksauttaa toisin päin.

Jostain pitäisi myös hankkia Etelä-Ranskan kartta, ja selvittää, löytyykö mainiolle Bike & Bett:lle ranskalainen vastine. Velo & Lit?

Vihreä pelto

2008-08-01T12:47:00.002-07:00

Viime kesänähän meitä tunnetusti piinasi etelä-tunne: vaikka tien vieressä juoksenteli poroja, meistä tuntui, että olimme edelleen Suur-Helsingissä. Tänä vuonna kärsimme tietysti vastaavasta pohjois-tunteesta: mehän olemme päässeet vain Saksaan, jossa sataa talvisin lunta!

Mutta tänään tie kiemurtelikin uudenlaisten peltojen välissä. Kullankeltaisen viljan tilalla olikin vihreitä pensaita, joissa roikkuu viinirypäleitä. Olemme tulleet viininviljelyalueelle! Ei se voi olla pohjoisessa! Pohjois-tunne on virallisesti parannettu.

Oväntade gäster

2008-08-01T12:47:00.001-07:00

I Sverige pinades vi ju inte alls av myggen, men de tycks ha kusiner i Tyskland. Det fascinerande är att liksom sina skandinaviska släktingar har de inget intresse för Leka men älskar Kaisa. I morse vaknade hon med små röda kliande prickar överallt på händerna och axlarna, men inga sådana hittades på Leka.

Vår teori är att människors blod smakar olika, beroende av hurdan mat de själv tycker om. Kaisa älskar kakor, sötsaker och bullar medan Leka helst hugger sina tänder i ett torrt rågbröd. Och logiskt nog tycker myggorna då att Kaisas blod är sött och läckert, men Lekas råg-blod vill de inte ha. (Bortskämda 2000-tals myggor, på krigstiden skulle de ha varit tacksamma för en droppe av Lekas blod!)

Lösningen skulle ju vara att sätta Kaisa på rågbrödsdiet, men vem skulle vara tillräckligt brutal för att kräva att en kvinna som älskar choklad skulle dagligen cykla sex-sju timmar med rågbröd som sin ända näring?

Reitillä ja reitin vieressä

2008-07-31T22:55:00.000-07:00

Eilen vauhtiamme hidastivat useat ärsyttävät väärät käännökset pyöräreitin epäselvien kylttien takia. R3 ei ollutkaan aivan yhtä hyvin merkitty kuin R1, ja pähkäilimme moneen kertaan, mihin suuntaan nuoli risteyksessä oikein osoittikaan. Onneksi kaikki reitin varrella asuvat tuntuvat tietävän sen olemassaolosta ja osaavat neuvoa, mihin päin kannattaa jatkaa.

Vauhtimme ei tässä kuumuudessa kyllä muutenkaan päätä huimaa, meitä ohittelevat kauppareissulla olevat eläkeläisetkin. Erityisesti mieleen jäi mies, joka pyyhkäisi ohitsemme ilmeisesti matkalla läheiselle uimarannalle. Varsin tukevan ja varmasti painavan pyörän tarakalle oli kiinnitetty kokoontaitettava tuoli lisävastusta antamaan, ja silti me jäimme maantiepyörinemme auttamatta jälkeen.

Illansuussa kuuden maissa aloimme pohtia majapaikkaa, ja sopiva ehdokas löytyikin Bike & Bett -kirjasta. Kaisa soitti, sai huoneen varattua, ja kertoi meidän olevan Hanaun ulkopuolella Mühlheimissa. - Se on kyllä liian kaukana, sanoi nainen puhelimessa. - Miten niin? Montako kilometriä sinne on? - Noin 60, se on kyllä liikaa teille vielä tälle illalle. - Hups!

Ilmeisesti Bike & Bett:n kartta ei kaikilta osin ole ihan niin tarkka kuin voisi toivoa, sillä olimme arvelleet majapaikan olevan noin 30 km päässä. Valitsimme sen tilalle kiltisti gasthausin reilun kymmenen kilometrin päästä, polkaisimme sinne ja olimme sangen kiitollisia siitä, että kartanlukuvirhe oli selvinnyt ennen kuin lähdimme polkemaan yön selkään.

Kaisan nörttinurkka, päivä 18

2008-07-31T14:52:00.001-07:00

Reitti: Neuhof-Flieden-Bad Soden-Gelnhausen-Hanau-Offenbach
Matka: 103,05 km
Keskinopeus: 16,8 km/h
Sää: Aamupalan aikana sadekuuro, päivällä aurinkoa
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 312 kcal
Sijainti perillä: N50.07.003' E08.47.048'

Plan B

2008-07-31T14:51:00.001-07:00

Kaisa lähti hetkeksi seuraamaan Lekan sijasta tätä lihaksikasta saksalaispyöräilijä, mutta luopui pian ajojahdista oivallettuaan, että miehen proteesinkorjaustaidoista ei ollut mitään takeita.

Kuva on muuten otettu sillalla, joka ylittää Main-joen, jolle olemme siis tänään saapuneet Hanaussa. Tätä voitaneen jo pitää jonkinlaisena saavutuksena? Joohan?

Nimimerkki "väsynyt matkailija" :)

Lampaat melkein vapaina

2008-07-31T14:50:00.000-07:00

Hätkähdimme huomatessamme, että tien vieressä laiduntavat lampaat eivät olleetkaan aidan takana. Mikä estäisi niitä rynnimästä tielle, tai karkuun metsään? Vastaus oli kolme koiraa (lammaskoiraa? paimenkoiraa?), jotka säntäilivät vimmatusti lammauslauman ympärillä pitäen sen koossa. Jännää!

The end of the trip?

2008-07-30T14:56:00.001-07:00

Kaisa stared at her foot with disbelief. What should have been one part was now two. The foot part of the foot was or one reason or another all loose - something it definately should not have been.

Thoughts raced through her head - where would the closest prosthetician be? Frankfurt? Fulda? Somewhere else? And how would she get there? Did the trains run to any reasonable place from Sontra? Or should she have her spare foot sent from Finland by some delivery company? And how could something like this even happen? So many questions at only half past eight in the morning. To big a problem too early in the morning.

Upon closer inspection the problem became clear. Leka had fetched the Crank Bros. universal bike tool and had located the culprit. One of the bolts holding the parts together had broken. Literally snapped in two. A little meddling with the Victorinox pliers helped remove the part still stuck in the hole.

In a sense this was good news. Now only a suitable spare part was needed. Good luck with that in a small village in the middle of the German countryside with no viable means of communicating anything beyond "entschuldigung, ich bin Leka".

But as emergency knows no law Leka marched downstairs and knocked on the host's door.

"Wir haben ein ganz gross problem" he said holding the foot and the broken bolt in his hand.

Unaffaced, the big man who was our host asked Leka to put his shoes on and meet him at the garage door. When the door opened an amazing variety of junk and stuff and tools and what not met the eyes of Leka. From what little he understood the man apologetically explained that its good to have a work space, but it's not so good that you can't seem to fit into it.

In a blink of an eye he had manifested from one of the overpacked shelves a mauser tool, and measured the bolt to be 6 mm thick. And wouldnt you know it, just on the table in front of us there where three bolts of 6 mm thickness lying around. The first one tested didn't quite fit - the bolt at the end was too bulky to fit the intended purpose. The second on the other hand - with a phillips head which was just what the doctor ordered.

The do-it-yourself host smiled as only a man who has about everything you can imagine smiles. If you supposedly had to fix a nuclear reactor before core meltdown and needed some plutonium rods I guess this man just might have a few extra ones tuckesd away in some remote corner of his Bavarian-styled chateau in the making.

Borrowing a screwdriver Leka headed upstairs. Where Kaisa was already surfing the Bundesbahn site for an easy way out. But to no avail, the call of the road was too strong for a minor disruption such as a broken foot to hinder the march onwards. The angles of the feet were compared and the screw was tightened as hard as Leka dared (and as hard as the Crank Bros. tool allowed without breaking either).

*

Now lets take just a moment to think about the odds of the events:

A. We actually weren't headed for Sontra yesterday, but had to stop there due to the extreme rain fall.

B. The place we stayed in was not the first place of choice for us, but that place didn't answer their phone.

C. The host was unwilling to have us over just for one night, but Kaisa's pleading softened his heart in the end.

D. The bolt's breakig down when it did. Should it have happened any earlier or later we would have been in real trouble. I don't even want to start imagining what would have happened if the foot had disintegrated in the middle of heavy trafic...

E. The host being a DIY-man with every imaginable tool and piece of equipment at a hands reach. Plus a really nice guy all in all - although I understood only maybe a third of what he said.

Too many coincidencees if you as us - our guardian angels are truly working over time. With no extra reimbursement, I'm afraid.

*

An hour after our off road repair session the two of us rolled out of Sontra. Born to be wild, indeed.

Kaisan nörttinurkka, päivä 17

2008-07-30T14:55:00.002-07:00

Reitti: Sontra-Bebra-Bad Hersfeld-Fulda-Neuhof
Matka: 99,02 km
Keskinopeus: 17,6 km/h
Sää: Aamulla sumua, päivällä aurinkoa, mutta ei liian kuuma!
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 213 kcal
Sijainti perillä: N50.27.138' E09.37.188'

Pyöräilijän ihmemaa

2008-07-30T14:55:00.001-07:00

Tänään löysimme sen mainion pyöräilymaa-Saksan, josta ennen reissua meille kerrottiin. Yksi maan suosituimmista pyöräilyreiteistä, R1, kulki sopivasti etelään Bad Hersfeldistä ja hyppäsimme sille. Reitti oli täydellinen: ei liian kovia nousuja vuorille autotien kulkiessa laaksossa, ei jatkuvia turhauttavia autotien ylityksiä, ei puuttuvia opasteita. Vain leppoisaa pyöräilyä varjoisilla metsäteillä hyvällä asvaltilla, muutaman sadan metrin hiekkapätkää lukuunottamatta.

Pyöräilijöitä tuli vastaan jatkuvasti, ehkä päivän mittaan suunnilleen 40 pyörämatkalaisen näköistä. On hauskaa katsella ihmisten erilaisia pakkausratkaisuja ja asuja, samanlaista kärryä kuin meillä ei ole täällä näkynyt.

Pyöräileminen tiheään asutussa maassa on muuten hauska kokemus viime kesän Lapin reissun jälkeen, siellä kun ei kyliä ollut 4-5 kilometrin välein niin kuin täällä. Matka jakautuu mukavasti pikkuisiin etappeihin, aina on uutta nähtävää muutaman kilometrin päässä. Pari kertaa olemme polkeneet kymmenisen kilometriä ilman kylää, ja tylsistyneet jo täydellisesti - pilalle hemmotellut pohjoisen lapset!

Huomenna jatkamme pyöräreitti R3:a pitkin Frankfurtin suuntaan, näillä reiteillä pysytään mahdollisimman pitkään!

God natt

2008-07-30T14:54:00.000-07:00

Vem vete, kanske får vi klättra upp denna best i morgon? Förhoppningsvis kan vi sova i natt trots detta hot...

Kvas

2008-07-30T14:53:00.000-07:00

Tällaiset tankit tulivat meille tutuiksi pari vuotta sitten Ukrainassa, jossa olimme kyläilemässä ystävämme luona. Niistä myytiin kvas:ia (anteeksi ukrainalaiset, sitä ei varmaan kirjoiteta oikeasti noin), paikallisten herkkujuomaa, joka ilmeisesti muistuttaa kotikaljaa. Pysyttelimme itse turvallisen etäisyyden päässä auringossa lämmenneestä liemestä, mutta ystävämme vakuutti sen olevan loistotuote.

Mutta kuka kumma on tuonut kvas-tankin saksalaiselle niitylle? Ja antaa vielä lehmiensä latkia sitä? Siinähän on varmaan prosentteja! Ties miten nautaeläimet vielä riehaantuvat! (Yksi lehmä pysytteli sivummalla tankin antimista nauttivasta joukosta, olikohan se absolutisti?)

Korjausmies Leka

2008-07-30T14:52:00.002-07:00

Pysähdyimme taas kerran ostamaan juotavaa, kun huomasimme, että Lekan uskollisen peräkärryn Bobin rengas oli täysin tyhjä. Eipä siinä auttanut kuin ottaa esiin vararengas ja askarrella se paikalleen. Meillä oli sikäli kuitenkin hyvä tuuri, että satuimme pysähtymään paikallisen metallipajan viereen, ja pajassa oli pumppu, jolla saimme renkaan helposti täytettyä.

Uusi sisärengas kuitenkin pullistui jotenkin kummallisesti esiin venttiilin tyvestä, ja näytti siltä, että puhkeaisi heti kun pääsisimme kaupungin ulkopuolelle. Olimme Fuldan laidalla, ja päätimme pyöräillä keskustaan päin ja katsoa, törmäisimmekö pyöräkorjaamoon. Pian tulimmekin huoltoasemalle, jonka pihassa pyöräilijä täytti renkaitaan, ja saimme ohjeet isoon pyöräkauppaan, joka olikin melkein kulman takana.

Kaupassa onnistuimme lähinnä osoittelemalla sormella eri asioita saamaan koko renkaan vaihdettua, ja otimme vahhan mukaan vararenkaaksi. Samalla Kaisa sai ostettua himoitsemansa uudet hanskat vanhojen venyneiden ja pahanhajuisten tilalle, ja lyhyet pyöräilyhousut. Kaisa kun vaalii istumalihaksiaan pitämällä tuplahousuja, ja tässä säässä kahdet polvien alle ulottuvat pöksyt päällekäin on turhan järeä yhdistelmä...

Loppujen lopuksi meillä oli siis taas kerran mahtava onni matkassa, rengasrikko sattui parhaassa mahdollisessa paikassa ja saimme vielä muitakin asioita hoidettua. Tie tuo mukanaan pulmia, mutta myös ratkaisuja!

Apfel Schorle!

2008-07-30T14:52:00.001-07:00

Minulla on uusi lempijuoma, jonka löysin täällä jollakin lukuisista juomatauoistamme: Apfel Schorle. Se sisältää suunnilleen puolet omenatuoremehua ja puolet vissyä, kuplii pikkuisen mutta ei liikaa, on luonnollisen omenaisen makeaa mutta raikasta, kevyttä mutta maukasta... Täydellinen hikisen pyöräilypäivän juoma!

Tämä erityisen maukas luomuyksilö löytyi uudesta ykkösruokakaupastamme, johon eksyimme sattumalta tänään tauolla Bad Hersfeldissä. Se on nimeltään Tegut, ja oikea luomutuotteiden aarreaitta. Vihannesosasto on iso, ja sieltä löytyy myös valmiita salaatteja, jotka ovat Suomessa meistä aina olleet pikkuisen naurettavia, mutta ovat täydellisiä reissaajalle, joka tahtoo jotain tuoretta iltapalaksi. Useamman illan menyy on nyt helteellä ollut leipää ja avokadolla, oliiveilla ja kirsikkatomaateilla terästettyä valmissalaattia.

Tämä Tegut onkin niin hyvä kauppa, että siitä ei kaikille kerrota. Kun rullasimme tänä iltana Neuhofiin näimme ensimmäikseksi Lidlin kyltin. Kello oli jo paljon eikä meillä ollut aikaa lähteä kiertelemään ja etsiskelemään parempaa kauppaa, joten päätimme kysyä neuvoa mummelilta, joka oli pihatöissä sopivasti Lidliä vastapäätä.

Kysyin, onko kaupungissa muita supermarketteja kuin Lidl. Juu, kyllä, Lidl on aivan tuossa vastapäätä. Niin, mutta onko muita? Niin, Lidl on tuossa, ja sitten on Aldi ihan tuossa lähellä! Ahaa, Lidl ja Aldi... mutta ei muita? No, on tällä samalla kadulla myös Tegut, mutta se on kyllä paljon kalliimpi... Ai Tegut? Kiitos!

(Eikä se suomalaisiin hintoihin tottuneelle mitenkään kallis ole, taitaa olla halvempi kuin kotoinen Citymarkettimme...)

Suloista sumua

2008-07-30T14:21:00.000-07:00

Näkymä Sontran majapaikkamme parvekkeelta illalla ja aamulla. Eilisen sade muuttui tänä aamuna sumuksi, joka tosin hälveni auringon porotuksessa pian. Porotus ei kuitenkaan ollut edellispäivien kaltaista, ja koska säästä valittaminen uhkaa muodostua tämän blogin pääteemaksi, sanomme kerrankin: Täydellinen pyöräilyilma! :)

Kaisan nörttinurkka, päivä 16

2008-07-29T12:27:00.000-07:00

Reitti: Northeim-Göttingen-Friedland-Werleshausen-Sontra
Matka: 92,16 km
Keskinopeus: 16,3 km/h
Sää: Aamulla hellettä, keskipäivällä mukavan pilvistä, iltapäivällä kaatosade ja ukkosta
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 526 kcal
Sijainti perillä: N51.03.898' E09.56.072'

Laidasta laitaan

2008-07-29T12:25:00.000-07:00

Saksa on äärimmäisyyksien maa. Joko taivas on kirkkaan sininen ja aurinko polttaa kaiken elollisen tai samainen taivas rankaisee kulkijaa vedenpaisumuksella jonka voima hämärtää näkökentän ja turruttaa aistit.

Selviydyimme kummastakin koettelemuksesta tänään, ja armollisesti luonto näyttää leppyneen. Tummat pilvet väistyvät, ja muutamat auringonsäteet tavoittavat jo asumuksemme ikkunoita.

Omaisuutemme on märkä mytty, joka odottaa kuivumistaan telineellä. Se, että pääsimme taloon, on jo pienimuotoinen työvoitto - tänne ei oikeastaan haluttu yhden yön asukkeja. Mutta kun anelimme sään murtamina armoa saimme tehtyä sopimuksen, jossa hiukan ylimääräistä maksettuamme saimme kuin saimmekin yösijan.

Illan isäntämme on itseään mielusti ja runsaasti ilmaiseva saksalaismies liian lyhyissä shortseissa. Hän kävelee takaperin rappusissa, koska se on kevyempää polville. Itse talo on vielä melko vaiheessa oleva rakennusprojekti, jota ympäröivät laudat, harkot ja muu materiaali. Talon seinustaa pitkin kasvaa tomaattipensaita.

Kaisaa huoletti aluksi tämä eriskummallinen majapaikka, mutta väsymyksen murtamana hänkin on jo rauhoittunut. Mikäli selviydymme tästä yöstä jatkamme raportointia. Matkaa on vielä paljon edessä. Mutta nyt on levon aika.

Kaisan nörttinurkka, päivä 15

2008-07-28T23:33:00.001-07:00

Reitti: Ampleben-Schöppenstedt-Schladen-Seesen-Northeim
Matka: 96,63 km
Keskinopeus: 18,2 km/h
Sää: Hellettä, iltapäivällä vastatuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 1 930 kcal
Sijainti perillä: N51.42.409' E10.00.410'

Hyvä kauppa

2008-07-28T23:30:00.000-07:00

Nyt löytyi hyvä ruokakauppa, heti kun oli blogissa maristu Lidlien ja Aldien nuivaa valikoimaa! Northeimin Kaufland oli unelma: iso hedelmä- ja vihannesosasto, paljon luomutuotteita, tuoretta leipää. Tosin Kaisan eteen olisi yhtä hyvin voinut heittä kilon raakoja perunoita, ja samaa vauhtia ne olisivat kadonneet kuin Lekan huoneessamme loihtima gourmet-salaatti.

Pullo ja puisto

2008-07-28T23:29:00.000-07:00

Varjo se on pienikin varjo. Kaisa ratkeaa lounas/torkkutauolla ryyppäämään puistossa (lämpöistä mineraalivettä). Uskomaton kuumuus sulattaa voin öljyksi ja suklaan velliksi, ja kuumentaa pyörän juomapulloissa olevan veden ja urheilujuoman ällöttävään reiluun 30 asteeseen. Mitään jääkaapissa säilytettävää ruokaa tai juomaa ei voi kuljettaa mukana, vaan ne on syötävä ja juotava mieluiten kaupan pihassa, kun ne ovat vielä jotenkin viileähköjä.

Majapaikka nro 2

2008-07-28T23:28:00.001-07:00

Eilen olimme kunnianhimoisesti ajatelleet pyyhkäisevämme Göttingeniin, mutta noin 25 km aikaisemmin olimme niin helteen ja vastatuulen (ei, se ei ole raikas ja virkistävä, vaan kuuma lehmän hönkäys) uuvuttamia, että päätimme jäädä Northeimiin yöksi. Karttamme kertoi, että kaupungissa oli retkeilymaja, ja kun googlasimme sen yhteystiedot, tiesimme, ettemme voisi jatkaa minnekään muualle. Majoituslaitos kun on nimetty Adolf Gallandin mukaan!

Joillekin blogin lukijoista voi olla epäselvää, kuka Adolf Galland on, ja niin olisi minullekin, ellen olisi naimisissa toinen maailmansota-friikin kanssa. Kysymys on Luftwaffen legendaarisesta lentäjästä, mutta epäselväksi jäi, oliko retkeilymaja todella nimetty samaisen miekkosen mukaan. Talo on nimittäin rakennettu tontille, jonka lahjoitti kaupungin ensimmäinen pormestari Adolf Galland, emmekä ole ihan varmoja, olisiko lentäjäsankarista todella sodan jälkeen tehty pormestari. Saksan sotasaavutuksia toisessa maailmansodassa kun varjostavat tietyt, kröhöm, ongelmat...

Majapaikka nro 1

2008-07-28T23:27:00.000-07:00

Toissaillalla päädyimme ensi kertaa saksalaisista majapaikoista autenttisimpaan: "Zimmer Frei". (Tosin fuskasimme sen verran, että etsimme paikan kaupungin nettisivuilta, emmekä ajelemalla summittaisesti ja lyömällä jarrut pohjaan kun kyltti näkyy.) Zimmer oli oikein siisti, olimme yön ainoat vieraat joten meillä oli käytössä oma parveke ja kylpyhuone. Emäntä pesi hikivaatteet, ja isäntä olisi tarjonnut oluet, mutta kieltäydyimme kohteliaasti, kun meille ei kyseinen juoma maistu.

Elämys olisi siis voinut olla vielä syvällisempi, jos olisimme istuneet perheen kanssa iltaa olutlasien äärellä, ja aamulla pistelleet yhdessä poskeemme saksalaisen aamiaisen (kuvittelemme, että se sisältää käsittämättömiä määriä lihaa ja kananmunia, joten olemme toistaiseksi aina kieltäytyneet, kun meille on sellaista tarjottu). Mutta nin kevytversionakin ZImmer Frei oli oikein onnistunut kokemus.

Kaisan nörttinurkka, päivä 14

2008-07-27T13:02:00.001-07:00

Reitti: Salzwedel-Brome-Rühen-Königslutter-Ampleben
Matka: 95,80 km
Keskinopeus: 18,6 km/h
Sää: Hellettä, tuulta sinne tänne
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 219 kcal
Sijainti perillä: N52.10.708' E10.44.766'

Apua, mäki!

2008-07-27T13:01:00.001-07:00

Tähän asti Saksa on ollut lituskainen kuin Skåne ikään, ja muutenkin hämmentävän samanlainen: peltoja, tuulimyllyjä, maalaiskyliä, sieviä taloja. Mutta tänään viimeisen tauon jälkeen kaikki muuttui. Olimme toki jo päivän mittaan huomanneet tien kohoilevan lievästi, mutta Königslutterin kaupungin jälkeen maastoi oli aivan toista kuin se, johon olimme tottuneet.

Matkaa yöpaikkaan oli enää reilu kymmenen kilometriä, nälkä näversi vatsaa ja väsy painoi jalkoja. Tie sukelsi kauniiseen varjoisan viileään metsään, ja alkoi nousta loivasti. Ja nousta. Ja nousta. Ja nousta. Seitsemän kilometrin jälkeen käännyimme majapaikkaamme kohti, ja totesimme koko pätkän siihen asti olleen pelkkää mäkeä. Ei toki norjalaista pystysuoraa seinää, mutta selvää ylämäkeä kuitenkin.

Pienen lisänousun jälkeen pääsimme laskettelemaan vastaavasti alaspäin, ja totesimme lähestyneemme mäkeä oikeasta suunnasta, lasku kun oli paljon nousua jyrkempi. Kädet jarruttamisesta krampissa hivuttauduimme alas kylään, äimistelimme maisemaa ja kauhistelimme horisontissa kohoavia vuoria. Perille päästyämme kaivoimme äkkiä kartan esiin ja aloimme tutkia, miten ne joet täällä virtaavatkaan. Huomenna suuntaamme suorinta tietä laaksoon...

Maanantaiaamua odotellessa

2008-07-27T12:59:00.000-07:00

Kaikkihan tuntevat Lidlin, vaikka kaikki eivät sitä rakasta. Itse olemme pysyneet uskollisina Citymarketille, vaikka saksalainen kilpailija jokunen vuosi sitten ilmestyi Porvoonjoen toiselle puolelle.

Vajaa viikko Saksassa on tutustuttanut meidät Lidlin kilpailijoihin Aldiin, Nettoon, Pennyyn, Reween ja Plazaan. Yleensä minun tehtävänäni on vartioida pyöriä kaupan ulkopuolella Lekan hoitaessa shoppailun, joten joudun luottamaan toisen käden tietoon kauppojen tunnelmasta ja valikoimasta. Lekan mukaan Lidl, Aldi ja Penny ovat karmeita, Rewe OK, Plaza oikein hyvä ja Netto kaikista pahin. (Myönnettäköön, että olemme kranttuja ruuanostajia, tyyliin "Eikö teillä ole kypsiä avokadoja? Eikä luomutofua?")

Mutta tänään saimme oppia nöyryyttä, kun kaikki edellämainitut kaupat olivat visusti kiinni ja saimme hankkia myslimaitomme huoltoasemalta. Varsinaisesti se ei ollut maitoa, vaan vaniljanmakuista maitovalmistetta. Mutta nälkä oli kova ja kuiva mysli kovin kuivaa. Ja huomenaamuna jonotamme ensimmäisinä Lidlin oven takana!

Viva la siesta!

2008-07-27T12:58:00.001-07:00

Det har varit så väldigt hett de senaste dagarna att när man stannar mitt på dagen för att äta så vill ögonen bara inte hållas uppe. Vi löste problemet på det perfekta sättet: med en tupplur. Vi hittade en liten lugn park, tog fram handdukarna, låste cyklarna och kraschade på gräset. En och en halv timme senare var vi igen på cyklarna, fyllda med förnyad iver. Tänk att nån varit så klok att den hittat på siestan!

Monessa maassa

2008-07-27T12:57:00.001-07:00

80-luvulla matkantekomme tällä reitillä ei olisi ollut yhtä sujuvaa kuin nykyään: olemme eilen ja tänään ilmeisesti ylittäneet entisen Itä- ja Länsi-Saksan rajan useamman kerran. Sanon "ilmeisesti", koska olemme hiukan epätietoisia siitä, kummalla puolella juuri nyt olemme. Eilen kaikki vaikutti ensin selkeältä: ylitimme Elben, jonka antiikkikauppias oli meille kertonut toimineen rajana. Mutta sitten asiat monimutkaistuivat, kun tapasimme Christinan, joka kertoi rajassa olevasta mutkasta, jonka takia palasimme illalla takaisin itään.

Peukalosääntönä Christina opetti, että jos pyörätiet on tehty rumista betonilaatoista, niin ollaan idässä. Laattoja on tänäänkin nähty moneen otteeseen, mutta idyllisessä yöpaikassamme ei ole niistä tietoakaan. Ehkä olemme taas palanneet länteen? Ainakaan piikkilankaa ei ole näkynyt enä iltapäivän aikana, ja tien viereen on taukopaikoille ilmestynyt pöytä-penkkiyhdistelmiä.

Kaisan nörttinurkka, päivä 13

2008-07-26T13:00:00.001-07:00

Reitti: Ludwigslust-Malliß-Dannenberg-Lüchow-Salzwedel
Matka: 81,01 km
Keskinopeus: 18,7 km/h
Sää: Aurinkoista, pari Kaisan eilen tilaamaa pilvenhattaraa, sivutuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 1 596 kcal
Sijainti perillä: N52.50.537' E11.11.304'

Kaisan varustenurkka: Juomareppu

2008-07-26T12:58:00.000-07:00

Tarkkaavaiset lukijat (toivottavasti meillä on sellaisia!) ovat ehkä kuvissa huomanneet, että Kaisan repusta lähtee hassu putki. Putken toinen pää on repun selkäpuolella olevassa vesipussissa, ja toinen sopivasti suupielessä. Letkun päätä puremalla ja imaisemalla saa juotavaa superhelposti.

Vähän lisäpainoa selkään takaa siis helpon hörppimisen myös vilkkailla teillä, joilla ei tee mieli kurotella alas pullotelineeseen ja ajaa yhdellä kädellä juomisen ajan. Vedessä on hitusen kumimainen aromi, mutta se on pikkujuttu verrattuna näppäryyteen! Paljon muuta reppuun ei mahdukaan, mutta siitä on muodostunut koti luonnosviholle, takille ja pyörän lukolle. Camelbak tämän ihmeen on valmistanut, ja se istuu selkään kuin valettu.

En frusen filur

2008-07-26T12:57:00.000-07:00

En hungrig cyklist kom in i hotellrummet från det gassande solskenet och fick kallt. Som tur räddades han av en gul filt.

Aktivismia saksalaisittain

2008-07-26T12:53:00.002-07:00

Müslitauollamme pienessä Dannenbergin kylässä Christina lyöttäytyi seuraamme ison Tammen alla. Ilo oli minulle sitäkin suurempi, kun ilmeni että hän puhui myös erittäin hyvin englantia. Asia joka minun kohdallani tekee kommunikaation "ich habe einen riesen hunger" huomattavasti helpommaksi.

Neiti oli kiinnittänyt huomionsa koko Saksan kattavaan karttaan, jota itsekseni tutkin. Nauraen hän sanoi että matkaa taitaa olla jonkin verran jäljellä, kun mittakaava on niinkin suuri. Kerroin ettei edes Saksa riittäisi, vaan että lopullinen kohde olisi vielä paljon etelämpänä.

Jutustellessamme hän kertoi alueesta, jossa olimme. Ilmeni, että alueelle oli suunniteltu suurta ydinjätevarastoa. Syy tähän oli, että alue sijaitsi juuri entisen Itä-Saksan ja Länsi-Saksan raja-alueilla, ja politikot olivat ilmeisesti ajatelleet että "vihollisen" takapihalle dumppaaminen ei suututtaisi ketään.

Päättäjät eivät kuitenkaan olleet ottaneet huomioon ärsytettyä saksalaista aktivistia. Meille nimittäin selvisi että iso joukko aktivisteja ja taiteilijoita oli muuttanut alueelle juuri vastustaakseen tätä isoista lähikaupungeista kuten Berliinistä, Hampurista ja Hannoverista. Täällä ollaan ilmeisesti valmiita tekemään isojakin uhrauksia sen eteen mihin uskotaan. Pelkällä nettiadressilla ei täällä pitkälle pötki. Itse Christina oli erikoistunut luonnosta löytyvien syötävien kasvien etsimiseen ja tutkimiseen.

Nauraen uusi ystävämme kertoi että nyt on hyvä paikka kokea saksa joka ei ole pelkkää sauerkrauttia. Meidät kutsuttiin muun muassa valokuvanäyttelyyn, kunnia josta meidän valitettavasti oli kieltäydyttävä. (Olimme niin hikisiä ja likaisia, että häpeä olisi ollut liian suuri...)

Antiikkia, antiikkia

2008-07-26T12:53:00.001-07:00

Pyöräretki ei ole este antiikki- ja romukauppa koluamiselle. Tänään pysähdyimme tienvarrella sijaineeseen entiseen ruokakauppaan. Putiikin pitäjä oli viralliselta ammatiltaan kääntäjä, kielinään venäjä ja puola.

Hyllyjä tutkailessamme hän kertoili niitä näitä, ja jossain vaiheessa jutustelu kääntyi säähän, joka siis on jatkunut helteisenä. Nauraen meille sanottiin että seuraavalla kerralla kannataisi tulla autolla, ja että silloin voisimme myös ostella jotain. Samalla hän toi meille jossain takahuonessa sijaneesta jääkaapista kylmää juotavaa - ele, jota erityisesti Kaisa arvosti suuresti.

Ostettavaa olisi ollut, muun muossa hieno itäsaksalaisen rajavartijan univormun takki - selkeän Pmmp-henkinen vaateparsi. Jälkivärjätyt Beatles-kuvat olivat toinen kohde, joka olisi voinut lähteä mukaan, sekä kolmiulotteinen taulu kultakehyksineen esittäen jotain raamatun tapahtumaa.

Vaan kun kärrymme oli jo täynnä, saimme tällä kertaa tyytyä silmänruokaan. Seuraavalla kerralla sitten auton kanssa asiat voivat olla toisin...

Pusikossa

2008-07-26T06:35:00.000-07:00

Vain muutama minuutti tämän kuvan ottamisen jälkeen Leka sai taas hetken tuntea itsensä fiksuksi ja puhua englantia. (Saksan taidoissamme kun valitettavasti olemme molemmat tasolla "puhun mielummin kuin hyvin".) Englanninkielisinä puhekumppaneina oli toinen pyöräilevä pariskunta, joka totesi meidän olevan aikamoisella turneella. Muu keskustelu käsitteli mahdollisen vessan olinpaikkaa, mutta sen lopputuloksena jouduimme taas kerran kääntymään pusikon puoleen.

Saksalaiset (ja ruotsalaiset) taukopaikat eivät ylipäätään ole yhtä hyvin varustettuja kuin suomalaiset, täällä taukopaikaksi riittää, että asvalttikone on tehnyt koukkauksen tien sivuun. Vai onko kulunut vuosi kullannut muistot suomalaisista taukopaikoista? Tuntuu, että niillä oli usein vessa, kahvila ja järvenrantamaisema.

Kansainvälistä tunnelmaa

2008-07-26T06:32:00.000-07:00

Stralsundissa oli toissapäivänä kansainvälinen tunnelma: Kauppojen ikkunat täynnä Ruotsin lippuja Ruotsi-viikon kunniaksi ja kävelykadulla venäläinen mieskuoro laulamassa. Kaikki tämä ja vielä saksalaisuus samaan hintaan!

Kartanlukua

2008-07-26T06:26:00.000-07:00

Sopiva kartan mittakaava on varmastikin makuasia. Kartan sivun kääntäminen on aina hauskaa, silloin tuntee päässeensä eteenpäin, mutta jos sivua pitää kääntää parin tunnin välein se menettää merkityksensä.

Saksassa on tarjolla paljon pyörä- ja retkeilykarttoja, mutta niiden mittakaava on 1:75 000, eli sentti kartalla on kurjat 750 m luonnossa. Sopivan kokoiseksi taitellun karttasivun halki pyyhkäisee maantietä ihan liian nopeasti, ja tuntee jotenkin fuskaavansa.

Meillä on mukana myös iso koko Saksan kartta, jonka mittakaava taas on sellainen, että kaikki pikkutiet ja -kylät puuttuvat, ja navigointi on sikäli hankalaa. Se taitaa olla tarkoitettu Autobahnin käyttäjille.

Mutta eilen löytyi vallan mainio kartta, mittakaava 1:300 000, jossa on kaikki kohdallaan. Kylien nimet ovat paikallaan, mutta karttaa saa kääntää vain noin kerran päivässä, jolloin kääntämisestä tulee asianmukaisen juhlallinen toimenpide.

Kaisan nörttinurkka, päivä 12

2008-07-25T13:56:00.000-07:00

Reitti: Kritzkow-Güstrow-Goldberg-Lübz-Parchim-Ludwigslust
Matka: 114,53 km
Keskinopeus: 20,7 km/h
Sää: Kuumaa, aurinkoista, myötätuulta
Kalorinkulutus (Kaisa): 2 177 kcal
Sijainti perillä: N53.19.037' E11.28.020'